Tännekin tuli lumi, tuli jää, tuli varmaan jopa ihan jäädäkseen.
Lumipyry toi pienenpientä juhlallisuuden tuntua tähän päivään. Siispä poni valjastettiin aatonaaton kunniaksi ajelulle. Vähän niin kuin viime vuonnakin, mutta nyt jätettiin tuo naamiaisosuus väliin.
Lenkki jäi ikävä kyllä tyngäksi, koska metsätie on kiviojan kohdilta poikki. Siitä huolimatta pony painoi ohjalle ja olisi painanut menemään enemmänkin, jos vain kyyditettävä olisi niin sallinut tapahtuvan. Tästä reissusta ei ole sen enempää kerrottavaa, siinä se ponin karvainen pylly pomppi edessä entiseen malliin potkuremmin venyvyyttä ajoittain testaten.
Salamankin kanssa urheiltiin. Ajattelin, että pieni jumppakuuri voisi tehdä terää ja olenkin ohjasajanut sitä nyt jokusen kerran. Jo neljä päivää kestänyt dieetti (kolme heinänkortta vähemmän per päivä) on tehnyt siitä vähän äkäisen. Jokainen suomenhevosen omistaja tietää, millainen on nälkäinen suomenhevonen: Puree edestä ja potkii takaa, jos ruokaa ei tipu. Siihen päälle vielä sairastarhassa kerätty ylimääräinen energia - ai että, on minulla kiva kultakimpale tässä ja nyt. Ettei nyt vaan mitään sattuisi, ajattelin sitä valjastaessa. Ei muutenkaan normaalissa olotilassaan ole mikään luottopolle, vaikka herttainen yrmynaama onkin.
Salamapa yllätti. Ajoin sen uhkarohkeasti pihassa ja ensin paremmalta eli vasemmalta puolelta. Se oli tosi lunki, yllättävää kyllä. Kyllähän se nyt vihreitä ukkeleita etsi pensaiden takaa, mutta pysyi reippaassa käynnissä tai korkeintaan hieman tepsutti possuravissa muutaman metrin. Ajattelin, pitäisikö lopettaa huipulla eli nyt ja heti tähän, mutta päätin silti vaihtaa vielä suuntaa. Oikea kierros on Salamalle kovin vaikea, kuten vammalistastakin voi todeta. Silti sitä pitäisi vähän jumpata ja vetristää, jospa se vähän vahvistuisi samalla.
Poju seistä törrötti siinä ohjiakin vaihtaessa kuin vanha tekijä. Liikkeellelähtö tapahtui tosin omena- ja luumupuiden läpi pujoitellen, mutta muuten matka jatkui varmasti ja vanhan tekijän ottein piharundia kiertäen.
 |
| Salama keväällä 2014 Hessillä. |
Se olisi ollut itkupotkuraivarin paikka, jos ja kun rodeo olisi vielä jatkunut. Mutta eipä jatkunut. Ruuna totesi, että jaaha, takkiin tuli ja jäi paikalleen seisomaan, tässä tapauksessa vielä pihan kauimmaiseen nurkkaan, mistä olisi voinut torperoida vielä hyvän matkaa talliin. Mutta siinä se seisoi paikallaan, kunnes neiti Näppärä sai 16 metriä narua selvitettyä.
Ja homma jatkui jälleen ilmaan draamaa talliin asti, mikä oli kovin outoa. Tällainen Salama on kiva. Tykkään. Paljon.
 |
| Hessillä keväällä 2014. |
Kiitos taas tästäkin hyvästä postauksesta. Tekstistä niin heijastuu samoja fiiliksiä mitä itselläni on tuon nuorikkoni kanssa.. Edelleen lähes jokaisella liikutuskerralla tapahtuu jotain mitä. ei toivottavasti enään iän karttuessa tapahdu. Tappelen tuon ajatuksen kanssa, että nyt menee niin hyvin, että pitäiskö lopettaa, mutta eihän se hevosen kunto kasva, jos se vain hetkisen tepastelee (toki esim. uusien asioiden opettelu on asia erikseen). :D Oon vannonut, että Tippa saa jäädä viimeiseksi ja ainoaksi nuoreksi hevoseksi omistuksessani. En kuitenkaan tätä ostosta kadu ja täytyy aina miettiä, että kuinka paljon hommat nyt jo sujuu paremmin, kuin esim vuosi sitten, se auttaa tsemppaamaan; että siitä tulee vielä loistopeli. Tai joo voisin ottaa toisen nuoren hevosen, mutta puitteet pitäisi olla aivan toisenlaiset ja ihmisapukäsiä/silmäpareja ympärillä. Voi miten ihana olisi tepsutella sulassa maneesissa, eikä tarvitsisi pelätä esim. spurtteja sillä seurauksilla, että liukastuu nurin. Meillä on kelit olleet aivan hirveät. Hirmuisia tilsoja tarttunut, vaikka on ollut tilsakumit ja hokit. Nyt sitten taas on niin liukasta ja töyssyistä ja jos on pohjat kunnossa niin ainakin tuulee niin pirusti, että meinaa molemmilta pinna palaa. liikuta siinä sitten nuorta hevosta turvallisesti. :)
VastaaPoistaVuosi sitten vastaavassa tilanteessa Salama olisi luultavasti taistellut itsensä nurin, irti ja karata kauas pois, mutta ymmärsi nyt korkeasti koulutettuna (heh,..) tehdä niin kuin viime talvena sivistyskurssillaan koulutettiin. Eli pysähtyä. Olen kovin iloinen tästä. Itseasiassa Sari teki sen kanssa tarkoituksella pieniä mokia, jotta Salama saisi vähän suhteellisuudentajua. Se auttoi. Salaman on aina pitänyt tehdä kaikkea kovin isosti ja näyttävästi, jo pienestä pitäen. Samaa "siedätystä" olen jatkanut ratsain. Tosin selkään en mene, jos sen silmänvalkuaiset näkyvät liikaa. ;)
PoistaNuoret ovat sinänsä ihan hauskoja! :D Meillä on ollut vanhuksia ja jokunen nuori ennen tätä. Kaikista parasta olisi, jos tässä olisi rinnalla joku vanha, kaiken nähnyt superluottopolle, mutta kun ei ole, niin tällä mennään. Ehkä Salama on sellainen 15 vuoden päästä.
Kuten sanoit, apukädet ovat todella tärkeitä! Ilman niitä ekat ratsastukset ja ongelmalliset päivät ovat hankalia. Joskus kun sitä mukavuusrajaa on vain venytettävä, jotta kehitystä tapahtuu.
Meillä ei ole vielä ollut lunta. Nyt on. Kengitys reilun parin viikon päästä, toivottavasti pärjäillään ilman tilsakumeja siihen asti... Hokit ruuvasin alle jo tovi sitten, jotta olisi edes vähän pitoa. Silti jalat näköjään vähän lipsuu, kun katselin poikien menoa tarhassa eilen. Olivat niin kovin onnellisia lumikerroksesta ja palloista, joita kaivoivat hangesta.
Tirpallekkin on tullut valtavasti sietokykyä. Sen reaktiot on myös valtavan nopeat ja vahvat. Kun se ihana vanha luottopolle uupuu, niin maastoilut on tehtävä itekseen. Maastoilessa ei olisi mitään hätää, mutta pelkään ihmisiä. Niiden reaktioista, kun ei voi ikinä tietää mitä ne tekevät olivat ne sitten liikkeellä jalkasin, pyörällä, rullasuksilla tai ajoneuvolla (iik jänskättää ensimmäinen moottorikelkan kohtaaminen). Vaikka kuinka yrität viittoa autoilijalle, että jarruta herranjestas ja se ei vaan tehoa, ei välttämättä tilanne olekkaan enään ihan omassa hallinnassani (kop kop kop, onneksi vasta vain kerran on hävinnyt jarrut ja silloinkin oltiin pellolla jossa oli tilaa mennä; liukkaan pohjan takia oli parempi antaa posottaa suoraan, kuin lähteä kääntämään). Tirpan selässä on onneksi aika hyvä olla, vaikka se teksi mitä! Ollan me ojan pohjiakin könytty ja näin säikäytetty ihmisiä, kun eivät olleet tajunneet toimia toisin (lähestvät kapealla metsätiesuoralla ihan täpöö maastopyörillä.. jne..).. :P
PoistaEn ole uhkarohkea, muttaTippa alkaa olemaan melko maastovarma, mutta huonoina päivinä vastaan tuleva auto voikin muuttua pelottavaksi.. :)
Onneksi multakin löytyy kaveripiiristä jopa useampi ihan hevosalan ammattilainen ja eläinlääkärikin, joista on ollut valtavasti apua, mutta arjesta on selvittävä Tirpan kanssa kaksistaan (onneksi isäntä lähtee välillä lenkkeilemään seuraksemme, kun Tirppa näyttää siltä, että mielikuvitusta saattaa pursuta vähän liikaa).
15 vuoden päästä meillä on super luottohepat <3! :)
Ihmiset ovat vaarallisia. Jos meillä ensin selviää tuosta 100m tiesosuudesta (onneksi sain maanomistajalta luvan käyttää pellonreunaa, jos sitä ei sotke), niin seuraavaksi olet koiranulkoiluttajien armoilla. Ne kun ovat ihastuneet samoihin reitteihin ja useimmat pitävät koiriaan irti. Sen sitten tietää, miten siinä käy, kun hevosen kanssa satut samaan paikkaan - koirat hyökkäävät jalkoihin ja ihmisiä ei näy mailla halmeilla. Kymmenestä yksi ehkä pahoittelee sitä, jos ja kun koira ei tottele, muut vain hyssyttelevät ja huutavat hauvelin olevan ihan kiltti. Joo, siltä se mun nuoren hevosenkin mielestä näyttää, kerro se sille... Kerran yksi rouvashenkilö meni kolmen sakemannin kanssa pusikkoon piiloon ja seisoi hipihiljaa siellä. Silloin heppa, Tomppa-poika 18vee teki totaalistopit eikä edennyt enää mihinkään, vaikka ihminen koirineen tulikin esiin ja sanoi pakotettuna pari sanaa... ;) En oleta, että ihmiset ymmärtäisivät hevosten sielunelämästä kaiken, mutta toivon niiden koirien pysyvän kiinni ja hallinnassa.
PoistaMekin jatkamme maastoiluharjoituksia sitten, kun Salaman jalka toipuu. Nyt "vain" Duken johdolla tai jopa yksin, mutta sen näkee sitten. Olen jo jäljittänyt loukkaantumisen yhdelle maastoreissulle, missä se liukasteli juuri ennen hankkarin paukahtamista. Eli päätin, että liukkaalla emme poistu kotipihasta, oli mikä oli. :D
*kaivaa kukkahattua syvemmälle päähän*
Tuo toka kuva on maailman suloisin! Ihan oikeesti, melkein itkettää :D
VastaaPoistaFerrari valmiina lähtöön... :D
Poista