Hetki laatuaikaa itselle

Lunta voisi olla. Mutta kun ei ole.

Vapaapäivä. Mitä hevosenomistaja tekisi?

Olisi vaihtoehtoja: Voisi käydä kampaajalla (viime kerrasta onkin jo aikaa) tai sitten voisi vaikkapa hakea heinää. Päädyn jälkimmäiseen - pitäähän kultimussukoilla nyt olla heinää pahan päivän varalle. Normaalisti heinämiehemme tiputtaa kuorman tähän kotipihaan silloin tällöin, mutta suotakoon hänellekin pieni kesäloma tähän väliin.

Ajelen vilkkaan liikenteen läpi rauhalliselle maaseudulle. Vaikka on harmaata, pimeää ja vähän suhruista, mieli lepää ajellessa peltojen ympröivässä miljöössä kohti päätepaikkaa.

Kuorman teko sujuu vanhalla rutiinilla, tätä on tullut tehtyä ennenkin. Paalien laskeminen tosin on blondille turhan vaativaa. No, voihan ne laskea paremmin sitten kotonakin. Trailerin peruuttelu kapealla metsätiellä on nykyään jopa helpompaa kuin pelkän auton peruuttelu. Kaikki sujuu. On kivaa. On vain minä, kuran peittämä Ooppeli ja heinäkuorma. Radiokin toimii.

Kerroinko juuri, että yhdistelmän peruuttaminen on ihan peace of cake? Kuka sitten kotipihassa veti neljä metriä tallin ränniä alas? Otti vielä vauhtia, kun koppi ei tuntunut taittavan kulmaa tarpeeksi ripeästi? Eka takaisku tälle päivälle. No, elämä jatkuu. Isäntä varmaan riemusta kiljuen korjaa sen. Mutta hei - vihdoin tuli putsattua sekin ränni. Kirjaimellisesti.

Kuorma tuli purettua, mutta paaleja ei tullut laskettua. Tai tuli, mutta laskennat menivät sekaisin syystä tai toisesta. Lopuksi tiukan pähkäilyn lopputulos oli se, että varastoon kiikutettiin juuri 58 paalia. Matikka 4, uskonto 10. Hevosnaisen lyhyt oppimäärä.

Tallihommien tultua päätökseen oli aika vetäytyä hetkeksi sohvalle. Lämmitänpä takkaa siinä samassa. Liekkien tanssia ja räiskettä on toisinaan lumoavaa katsella. Istuin siinä, rauhoitun ja mietin vanhoja viisauksia ja sitä, miten tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Lisäänpä pesään pari klapia. Seuraavaksi löydän itseni keräämästä punaisena hohkaavia isoja kekäleitä laminaatilta ja mustalta karvamatolta. Koko alakerta täyttyy savusta. Pakko avata ovet, ikkunat ja repiä palovaroitin alas katosta. Mietin vain, että tästä hetkestä puuttuu enää vain se, että isäntä tulee aikaisemmin töistä kotiin. Seuraava ajatus oli se, että miksi palovaroitin ei piippaa. Siinä pienien herneiden kimpoillessa kuin bingopallot konsanaan isäntä totta tosiaan saapui kotiin. Ilme oli jokseenkin hämmentynyt. Taisteluvaurioiden korjaus oli ihan hieman nimittäin kesken.

Niin. Takana jälleen melkein tavallinen päivä hallitussa kaaoksessa. Toisinaan pidän siitä kaaoksesta, toisinaan en.