Tätiratsuja tekemässä

Salkku mukana menossa eräänä marraskuisena päivänä 2012.

Pitkästä aikaa molemmat pääsivät pois kotipihasta! Viime kerrasta onkin jo muutama viikko aikaa... Ajanpuutteesta ei ole kyse, vaan enemmänkin valon puutteesta. Ihan vielä en ole kauhean innostunut rymyämään pilkkopimeässä varsan kanssa, katsotaan sitä sitten joskus... Tältä päivältä ei ole kuvia, koska "retkikameran" virkaa toimittava puhelimeni unohtui lataukseen.

Ensimmäisenä käsittelyssä oli Salama. Se oli jo valmiiksi ihan puhki ja hiestä märkä, taktikoin sen saalistamisen (joka onkin todella vaikeaa - vihellys portilta riittää) tapahtuvaksi heti aamupainien jälkeen. Poju sai "silan" (siis juoksutusvyön) selkäänsä kera Duken paksun silatyynyn, jännesuojat etusiin ja suitset päähän. Enempää en tällä kertaa koristellut sitä, vaan täytin taskuni porkkanoilla ja lähdettiin matkaan. Teimme hyvin minimaalisen tepsuttelulenkin maantien yli metsätielle, jossa luvan kanssa Salama sai haistella kaikkia juttuja kaikessa rauhassa. Maantietä ylittäessä työnsin sen suun täyteen porkkanaa, eikä se täten ehtinyt ihmettelemään niitä paria autoa ollenkaan. Tämä tapa on joidenkin mielestä vähän kyseenalainen, mutta olen sitä menestyksekkäästi käyttänyt parin hevosen kanssa. Ihan kaikille ko. ehdollistaminen ei toimi.

Salamalla ei ollut mikään hoppu mennessä, mutta kotiin päin kääntyessä alkoikin sitten kiire sen edestä ja jouduimme alkuun parin metrin välein keskustelemaan vauhdista ja taluttajan yli jyräämisestä. Syksyisen maastakäsittelytehotreenin tulokset palautuivat kuitenkin äkkiä pikkuruunan mieleen ja se kulki sievästi vierellä. Tallissa se sai vielä pikaisen harjauksen ja heinää naaman eteen. Rankkaa tuo työnteko, sellainen ilme sillä koko pikaisen session jälkeen oli. :D

6.1.2013

Duken kanssa lähdettiin sitten vähän rohkeammille teille. Mentiin tallin takaa metsän läpi uudelle asuinalueelle ja todettiin, että uutta tietä meidän tarhan vierestä tehdään jo. :( Eli blogin kuvissakin usein näkyvän pellon keskelle, n. 50m päähän meidän hevosten aitauksesta tulee uusi tie...  Duke oli reipas oma itsensä eikä pelännyt mitään, vaikka vastassa oli pari rekkaa, autoja, koiria ja niin edelleen. Kotiin tultiin upouutta pyörätietä pitkin ja loppupätkä sujuvasti maantietä pitkin tallustellen. Poni on hauska, kun korvat tötteröllä kulkee vierellä ja käy oma-aloitteisesti haistelemassa ihmeellisiä asioita. :D