tiistai 29. tammikuuta 2013

Millaista onkaan olla ruuna


"Hyvä käsitellä, seisoo nätisti paikoillaan käytävällä kahdelta puolelta kiinni ja nostaa jalat moitteettomasti. Nauttii harjauksesta ja rapsuttelusta. Taluttaessa tulee löysällä narulla perässä, ei rynni, jyrää tai loiki."

Tällaiseen pisteeseen ollaan päästy Salaman kanssa nyt arkisissa puuhissa. Ihan huippua! Haluan korostaa, että mikään ongelmahevonen (inhoan muuten tuota sanaa) tai muuten vain hankala Salkku ei ole ollut, vähän vilkas vain ja ennen kaikkea minun ensimmäinen oma varsani. Pari kuukautta sitten edellä oleva kuvaus ei ihan täsmälleen pitänyt paikkaansa, vaikka kiltti poika tämä pikkuruuna on aina ollut. Luonnollisesti se on täynnä nuoruuden intoa ja puhkuu energiaa, jota aika ajoin on pitänyt purkaa myös ihmiseen, vaikka ei saisi. Matkaa aikuisuuteen on vielä paljon ja tässä välissä saattaa vielä tapahtua paljon. Olen silti ylpeä, että jotain positiivistakin edistystä on tapahtunut. :D

Salaman ruunauksesta on nyt suurin piirtein viisi kuukautta. Löysin netistä mielenkiintoisen keskustelun, jossa kyseltiin ruunauksen vaikutusta luonteeseen ja hevosen persoonaan. Luonnollisesti siihen vastanneet olivat kirjoitelleet vähän negatiiviseen sävyyn (eihän kenelläkään nyt asiat hyvin voi olla!) ja että ruunaus pilaa hevosen ja tekee siitä äksyn ja persoonattoman. Jännä juttu, kun valtaosa oreista kuitenkin ruunataan ja vastaavasti myöskin valtaosa on ihan kivoja ja mahtavia harrastehevosia. Moni kertoi myös tuoreen ruunan tulleen hyvin säikyksi ja vähän sähläksi, syystä tai toisesta.

Vähän samoja piirteitä huomasin kyllä Salkussakin ruunauksen jälkeen. Ruuastaan se on aina ollut tarkka, mutta varsinkin nyt viime aikoina se on ollut entistäkin omistushaluisempi siitä. Aiemmin se ei edes tiennyt, miten korvat saisi luimuun, mutta keksittyään sen, se on ollut ruoka-asioissa "vähän" hapan. Ihan alkuun myös se säikkyi vähän kaikkea ja oli sellainen peura ajovaloissa parin kuukauden ajan. Nyt se on taas vähän reippaampi ja rohkeampi, ihan kuin identiteetti rakentuisi uudelleen - ruuan ympärille, kuinkas muuten.

Olen myös jo kysellyt blogini innoittamana Salkulle ajo-opetuspaikkoja tälle keväälle tai ensi syksylle. Saa nähdä mihin päädytään. :)

Ja mitä tulee Dukeen, niin se saa pysyä orina toistaiseksi. Katsotaan sitten joskus, jos olosuhteet pakottavat syystä toisesta ruunauttamaan sen, mutta toistaiseksi se saa olla meidän musta ori kera hapsottavan tynkäharjan.

4 kommenttia:

  1. Meidän 3veenä ruunattu puttenpallurainen ei ole muuttunut yhtään mihinkään negatiiviseen suuntaan. Ei pelkoja, ei kiukkuja eikä mitään muutakaan. Kavereiden selkään hyppiminen jäi pois turhan pörhistelyn kera. Erittäin onnistunut operaatio meillä siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin siis vallan positiivista tuo muutos :) Ruokailla se saa ylhäisessä yksinäisyydesään iltaisin ja aamuisin, ulkona on sitten useampi heinäkasa. Näin pysyy kuvio järkevänä ja ruuna nahoissaan. Duke saa sitten rauhassa haaveilla tytöistä. :D

      Poista
  2. Oijoi, luin otsikon, että "Millaista onkaan olla ruma"
    Piti ihan sillä tulla lukemaan, että häh?! xD

    VastaaPoista