Ohjasajoa ja puuhastelua

 
Ihana aurinko, ihana talvipäivä. Kerrankin.

Duke sai kulkea pitkästä aikaa valjaissa, kokeilin nyt ensi kertaa kokolappuja tositoimissa. Valjastaessa kokeilin myös ensimmäistä kertaa "aisoja" kyljille, eli heiluttelin kahta pitkää puuvartta ponin kyljillä ja aisalenkeissä. Pony oli niistä lähinnä sitä mieltä, että mennään jo asiaan... Silmälapuista Duksu ei vieläkään välittänyt, mutta päätin kokeilla niitä nyt silti muutaman kerran, ennen kuin vaihdan ne pois. ;) Poni oli vähän kättä vasten koko ajan, liekö suussa hampaiden kanssa jotain muutosta, kun syöminenkin on ajoittain molemmilla nyt hidasta. Otettiin siis lyhyet ja tehokkaat treenit vain ja poni toimi "alkukankauden" jälkeen kivasti.

Salamakin pääsi (tietenkin) myös käsittelyyn. Se on muuten niin ihanan mustis - yrittää aina repiä minua hupusta tai hihasta, kun olen Duken karsinassa tai käytävällä Duken kanssa. Nytkin se sai jotenkin napattua ohjat Duksun selästä tänään ja oli kovin tulossa mukaan ohjat suussa. :D Salama sai nyt tyytyä leppoisaan talutteluretkeen maantien yli ja takaisin, lisäksi tutkittiin postilaatikkoa, roskista ja meidän omia autoja. Maantiellä meni ohi pari autoa (tietenkään hidastamatta...), joita pääsimme tosin juuri sopivasti väistämään pientareelle. Varsa sai aina pienen kourallisen rehua suuhun, kun auto ohitti, eikä se nyt edes säpsähtänyt autoja. Salama oli kerrankin oikeasti rento ja lunki ja saikin tämän onnistuneen pikkupuuhan jälkeen kunnon rapsutteluharjauksen. Autosiedätys tuntuu siis onnistuneen aika hyvin, toistaiseksi! Nyt pidetään sormet ja varpaat pystyssä, että tämä hyvä mode pysyy päällä jatkossakin... Vaikka tuolla tiellä on paljon liikennettä (rajoitus on 60km/h) ja siitäkin valtaosa kuorma-autoja, traktoreita ja muita isompia härveleitä, ongelmia aiheuttavat lähinnä henkilöautot. Ammattiautoilijoista 99% hidastaa hevosen nähdessään, kun taas henkilöautoista 90% menee täysillä ohi, hyvä jos kaistaa vaihtavat. Pientä petrattavaa ajokulttuuriin..?

Puuhasteluiden jälkeen varsat saivat Nikon Specialin eli herkkulaatikon, jonka avaaminen vaatii pientä ponnistelua tai ainakin jonkinlaista älykkyyttä ja paljon tuuria. Boksi piti tällä kertaa sisällään heinää, pari leipää ja vähän rehua. Salaman pyöritellessä laatikkoa ilman mitään järkevää päämäärää, tunki Duke ponnekkaasti etujalan laatikkoon ja sai sen täten auki. Oikeat Äly ja Väläys nämä, ainakin välillä. :D

Mysteerilaatikko avattuna.