Lupauksia ja tavoitteita vuodelle 2013

Näin kaunis, raikas ja valoisa päivä oli vuoden 2013 1. päivä.

Vuoden ensimmäinen päivä on ollut tavallistakin harmaampi ja sateisempi. Hyvästi kaunis valkoinen maisema, tervetuloa suhruinen tumma näkymä. Siis tavallinen Lounais-Suomen talvi, pari edellistä talvea onkin ollut yhtä luksusta lumen suhteen. Tässä ehti jo tottumaan liian hyvään. Varsojen kannalta jäinen tarha onkin vähän kurja ja jouduinkin ottamaan heidät pois ruohotarhasta takaisin kentälle ähkyvaaran pelossa. Ruohotarhaa ei saisi myöskään talloa rikki, jotta siellä kasvaisi edes vähän jotain ensi tänä vuonna.

Vuodenvaihde meni hevosten osalta rauhallisesti. Molempia lähinnä harmitti, kun joutuivat aikaisin sisään - Salama protestoi hakkaamalla oveaan ja Duke purki tylsyytensä suolakiven parissa, vaikka tarjolla oli heinää, havuja ja kuiva sisäilma. Poni joikin sitten ennätyspaljon ja ylläripylläri myös pissasi senkin edestä... Raketeista kumpikaan ei sanonut mitään, vaikka pommitus alkoi jo reilusti ennen sallittua aikaa. Raketteja ei tosin sumun ja sateen takia edes juurikaan näkynyt. Aamulla riehuttiin sitten tavallistakin enemmän, hyvä jos syömään ehtivät. Pitihän menetetyt painit korvata. :)

Salama ja Duke kääntyivät nyt sitten "virallisesti" 2-vuotiaiksi. Voi että! Oikeastihan ne viettävät synttäreitään vasta vapun tienoilla. Salama onkin jo niin iso, ettei se mahdu enää ollenkaan kainaloon... Muistan vieläkin sen, kun se kerran karkasi Tarun luona tarhasta alle vuotiaana: Nappasin sen kainaloon ja raahasin takaisin aidan oikealle puolelle, kun mitään narua ei sattunut sillä hetkellä käteen. Nyt käsi hädin tuskin ylettyy sään yli toisella puolelle, eli se niistä pienhevosmitoista sitten. Hih. Liekö aikaisella ruunauksella vaikutuksensa, kuulemma se vaikuttaa kasvua kiihdyttävästi myös. Salkku on tällä hetkellä hyvin tyylikäs takakorkea palapeli, joka näyttää kivalta sirolta pikkuhevoselta silti. Myöskin Duke on valtava, toivon sormet ja varpaat ristissä, ettei se kasvaisi ylikorkeaksi.

Sitten lupaamieni lupauksien pariin. Tai no, puhutaan mieluummin tavoitteista. Varovaisesti olenkin niitä jo pariin kertaan availlut täällä blogissa, mutta jospa listataan niitä vielä näin virallisesti konkreettisin esimerkein.

Duke

• Pureminen pois: Ärsyttävä pieni juttu, joka menee pitkälti nuoren iän piikkiin. Toivottavasti tämä tapa jää iän saatossa pois, poni iskee siis salamannopeasti kiinni kohteeseen ja pakenee yhtä nopeasti takavasemmalle tyytyväisen virneen kera. Tekee tätä kyllästymättä Salamalle koko ajan ja ihmisille tarpeen mukaan
• Uudet valjaat: Ekat valjaat jäivät auttamattoman pieniksi, nyt haussa uudet ja ennen kaikkea sopivat
• Ajo-opetus: Syksyllä hommataan kärryt ja kokeillaan niitä perään. Pieniä ajolenkkejä sitten ajan mittaan, jos kaikki menee hyvin
• Kesällä tai loppuvuodesta näyttelyihin. Ainakin muutamat match show't olisi kiva käydä, riippuen taas vähän parturikampaaja-Salaman luovuudesta Duken jouhien suhteen. Täytynee pukea poni johonkin kokovartalosukkaan tai hommata sille peruukki/klipsipidennykset.
• Näyttelykäyttäytyminen kuntoon: Duke on kotona tosi lunki, mutta parin mätsärikokemuksen perusteella liikkeet kärsivät näyttelykehissä ihan liikaa ja pienestä kiltistä ponista tulee vieraissa paikoissa vähän possu. Siispä, varovaista treeniä tälläkin saralla.

Salama

• Ohjasajo-opetus, tavoitteena rento varsa, jota voi ohjasajaa silloin tällöin. Ajo-opetuskin olisi tulevaisuutta ajatellen ihan jees, mutta olen haudannut sen nyt toistaiseksi, koska en tunne minkäänlaista hinkua ison hevosen rattaille. Ponin nöpöhöpöravivauhti riittää vallan hyvin.
• Syksyllä laitumen jälkeen ratsastaja saisi käydä pikaisesti selässä (Anni! Mä muistan kun lupauduit tähän! ;D)
• Liikennevarmuus: Jotain hassua tapahtui syksyllä ja varsasta tuli vähän arka tiellä, tuliko tehtyä vähän liikaa ja liian nopeasti, en tiedä. Siedätys on jo hyvällä mallilla, toivotaan ettei takapakkia tule.
• Kengitys: Varmaan syksyllä täytyy kengittää molemmat ennen lumien/jäiden tuloa, koska 3-vuotiskeväällä on sitten jo paljon enemmän äksöniä tiedossa. Saa nähdä, onko tarpeellista vielä.
• Näyttelyt: Jos aikataulut ja luokat ovat sopivat, niin SuoRan show-näyttelyyn olisi kiva päästä, muuten tyydytään yksiin tai kaksiin mätsäreihin ja katsotaan, miten ruuna käyttäytyy vieraissa paikoissa.
• Pesu: Asia, joka ei lämmitä varsan mieltä lainkaan, on kastuminen. Tapahtui se sitten vesiletkun tai vaikka kauhan avulla, niin pesijä pääsee melko varmasti melkein hengestään. Asia, jonka kanssa olen aloittanut aivan nollista ja päässyt jo siihen pisteeseen, että märällä sienellä saa koskettaa lapaan. Tämä on myös juttu, jonka tiimoilta olen valmis hakemaan vaikka ammattiapua. Mitä olen kysellyt muilta, niin se joko helpottaa iän myötä tai sitten ei, eli saa nähdä. Varsa on meillä ollessa nyt pesty kolme kertaa välttävin tuloksin, periksi en ole antanut. Jotain hyvää sentään.

Tällaisilla ajatuksilla lähdetään eteenpäin. Mitään suurta ja ihmeellistä tältä vuodelta emme odota, varsat saavat viettää samanlaista rentoa hevosen elämää kuin tähänkin asti.