perjantai 23. lokakuuta 2015

Koska Salama vaan voi


Yksi pienenpieni ero Salamassa ja poneissa on: Siinä missä ponit ovat ahkeria työmyyriä, on Salama hieman toista maata. Kauniisti sanottuna ei niin palvelualtis, kuin voisi olla. Kiltti ja nöyrä, jos siltä tuntuu. Liinat kii-tyyppi sitten, jos siltä tuntuu. Myönnän, hieman vaarallinen aihe kirjoitettavaksi, kun mokomaan liittyy paljon muitakin tekijöitä. Kaiken pohjalla on kuitenkin perusluonne, vaikka matkassa onkin pari muuttujaa.

Kerrottakoon kuitenkin, että viime aikoina Salama on käynyt ja kukkunut melko hyvin. Intoa piisaa ja puolen litran väkirehuannos on saanut Pojun varsin reippaaksi.

Tänään ohjelmassa oli pitkästä aikaa vähän niin kuin kouluratsastusta - itse asiassa ekan (ja vikan) kerran tällä viikolla. Laitoin toiselle lyhyelle sivulle käyntipuomit. Ne saivat Ruuna Reippaan käymään todella kierroksilla - sain käyntiin hyvän eteenpäinpyrkimyksen ja pitkillä sivuilla sain pyydettyä siltä ekaa kertaa rehellisiä avoaskelia muutaman kerran, kun imu puomeille oli olemassa. Kehuin sitä toki vuolaasti, rapsuttelin ja annoin sen kävellä lisäksi palkkioksi aina puomien yli. Se olikin sen mielestä hauskaa, koulukiemurat siinä välissä sinänsä vain välttämätön pahe.

Vaikka kuinka yritin pitää sirkusta mielenkiintoisena, meni ruunalla kuppi nurin kesken treenin. Kun pyysin ihan pientä korjausta, päätti ruuna pistää liinat kiinni: "Liiku keskenäsi. Tämä riitti tältä päivältä." tuntui betonikylki ajattelevan ja ankkuroitui siihen. Tyypillinen reaktio sille, kun tietoa tulee kerralla liikaa. Tyhmä minä, ajattelin jälleen kerran.

Luonnollisesti treeni ei jäänyt siihen, koska jumitukseen ei vain voida lopettaa. Eteen oli liikuttava, vaikka hetkeä aiemmin pyysinkin ehkä turpaa pari senttiä väärään suuntaan. Hapankaalin nielleenä tyyppi käveli kierroksen, koska oli pakko.

Loppukäynnit tehtiin tuttuun tapaan metsässä. "Jihuu, minä menen nyt" totesi Salama ja menohalut palasivat oitis.

Ei näitä aina ymmärrä.

6 kommenttia:

  1. No älä, se on just niin ettei niitä vaan voi aina ymmärtää.. Maastoilen paljon omalla hevosella ja se tykkää siitä tosin paljon paitsi jos näkee jotain epäilyttävää. Sitten ei liikuta eteen eikä taa ennenkun on tarpeeksi kytätty. Kentällä pyöriminen on todellista laahustamista (kyseessä ex-ravuri) koska en osaa motivoida tyyppiä ilmeisesti yhtään.. Välillä epätoivo valtaa mielen kun ei mikään tunnu onnistuvan mut on se vaan silti semmonen mamman kultimussukkapussukka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutun kuuloista. ;) Ja sitten kuitenkin kaikki kivat hommat, kuten harjaus ja rapsuttelut, kelpaavat aina, hyvän ruuan lisäksi... :D

      Tämä on pienestä pitäen ollut tällainen, joten uskallan sanoa sen persoonan olevan pitkälti "vähän työtävieroksuva", joskin erinäisin motivointikeinoin siitä on saatu jo kivasti asioita irti. ;) Toki matkalle mahtuu monta muuttujaa, kuten alussa totesin, mutta ainahan niitä. Ero esim. Duke-poniin on valtava. Dukelle käy valehtelematta melkein kaikki ilman jatkuvaa kyseenalaistamista.

      Poista
  2. Meillä saa 4v issikka-tammaan myös edes hitusen vauhtia kentällä puomeja apuna käyttäen.Ilman niitä kiinnostus lopahtaa heti.Sen sijaan maastossa vauhtia kyllä löytyy ja kentän kiertämisen jälkeen neiti saakin melkeinpä aina palkkioksi pienen loppumaaston.Ajolle opetettaessa oli sama;kun homma kävi neidille tylsäksi alkoi jumittaminen.Nykyään kärryttelykin on jo ihan kivaa.Uskon ja toivon että myös kenttätyöskentelystä tulee mielekkäämpää jahka ikää tulee lisää ja kunto kohenee...hiljaa hyvä tulee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa teidänkin neidin kuviot. :D

      Jos totta puhutaan, niin pikkuhiljaa on Salamankin "sietokyky" venynyt kentällä, alkuun se ei tykännyt olla siellä yhtään. Nyt sitä voi jo toisinaan pikkasen ratsastaakin siellä, kunhan pitää viikko-ohjelman muuten monipuolisena.

      Tuo maastoilu on jännä kuvio, vaikka loppukävelyt tapahtuisivat vain vaikkapa pihalla/tiellä, on se tuplasti jännempää ja kivempaa kaikille näistä meidänkin hepoista. Siispä niin tehdään joka kerta. :)

      Poista
  3. Isolla miehellä isot mielipiteet... ;)

    Tuli semmoinen mieleen, että ootko syöttänyt Salamalle Chia de Gracian ruusunmarjarouhetta? En muista enää yhtään, ja harkitaan tässä koiralle (traumapohjainen, alkava nivelrikko toisessa lonkassa) ruusunmarjarouheen aloittamista. Olen yrittänyt etsiä kokemuksia niin hevos- kuin koirapuoleltakin, mutta en ole kauheasti niitä löytänyt, joten ajattelin kysyä sulta, kun muistelisin että olet jotain Chia de Grazian tuotetta syöttänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemmä. :D

      Salama ei ole ruusunmarjaa saanut, mutta Dukella on parhaillaan Chia de Gracia-kuuri meneillään. Menussa on pirunkouraa ja ruusunmarjarouhetta. Aloitin ne syyskuussa, mutta jouduin tauottamaan molemmat varmuuden vuoksi, kun poni lääkittiin ja sai pitkän tulehduskipulääkekuurin polveensa. Tällä viikolla aloitin syöttämään taas molempia. Vielä en vaikutuksista osaa sanoa, mutta hyvin maistuu ainakin, vaikka vain kivennäislisän kanssa ne tarjoillaan.

      Tässä linkki ekaan postaukseen aiheesta. Jatkoa luvassa jossain kohtaa. :)

      Poista