SD-teamin oma pieni draamaelokuva. Ihan itse keitin taas koko sopan.
Olin hetkeä aiemmin kuvannut ihan omaksi iloksi pihan lintuja.
Pojat olivat syöneet samalla päiväheiniä sisällä, jotta sain rauhassa siivottua tarhat.
Arvatkaa kuka sitten karkasi ja livahti väärään tarhaan poikia ulosviedessä...
 |
| Ihan niin kuin ennen vanhaan. |
 |
| Kielletyillä teillä. Hauskaa kyllä oli. Niin siis kaikilla muilla paitsi minulla. |
 |
| Niinpä, otapa tämä kiinni. |
 |
| Aidat toivat pientä helpotusta jahtiin. |
Jahka Dukeponi oli lassottu kiinni ja sijoitettu omaan kuutioonsa, jatkuivat geimit hiekkalaatikossa.
Salama on ollut Sampan ylijumala. Sellainen, jota väistetään aina ja kumarretaan vielä varmuuden vuoksikin.
Vaan eipä ole enää.
Onneksi komento on edelleen tällä.
Jep, juuri sillä, joka näyttää isännän mielestä aina vaan virtahevoselta. Minun mielestäni enää ei, se lienee pääasia. ;)
Ja niin palasi rauha jälleen tälle plantaasille. The end.
PS. Dukiiri voi hyvin. Liiankin hyvin omasta mielestään. Alan jo epäillä koko diagnoosia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti