Pieni pyöreä ja aika lailla metsittynyt ruunani sai tänään harjoitella laukannostoja ratsuttajan kanssa. Hänen kanssaan Salama treffasi viimeksi elokuussa, kun kavion mustelmaa ja anturajuttuja ihmeteltiin klinikalla. Siihen verrattuna Ruuna Reipas oli ihan hieman vetreämpi, mutta edelleen aivan tajuttoman junttura pohkeelle.
Näen loppupeleissä Salamaa tosi vähän ratsastajan alla ja ylipäätään liikkeessä. Joskus harvoin saan itselleni kuvaajan paikalle, joten aika fiilistuntumalla mennään.
Tällä hetkellä Salama tuntuu ratsain paljon paremmalta miltä kuvissa näyttää. Voimaton, vino ja tosiaan vähän hidas pohkeelle se on, mutta niin kai jokainen nuori jossain kohtaa.
Suht yritteliäs Salama on, vaikka ratsun lihaksisto on vielä pahasti työn alla. Hyvin se kuitenkin jaksoi jo kantaa itsensä niin, ettei valunut alas maneesilanamodeen.
Laukka oli päivän sana. Tai lähinnä nostot. Tai siis lähinnä suoruus ennen sitä. Eli taaskaan ei saisi kiivetä pyrstö edellä puuhun: Hoksasin katsomosta käsin hyvin pian, missä omassa ratsastuksessa menee pieleen. Sisäpohje on todella ratsastettava läpi ja hevonen suoraksi, ennen kuin laukkaa kannattaisi edes harkita.
Linkki videoon
Isompia ja pienempiä rodeoloikkia oli tarjolla tänäänkin. Laukkaaminen oli niin hauskaa, että ruuna lähti puskemaan lapa edellä sisään ja juoksi surutta sisäpohkeen läpi. Jos laukka siitä vaikka nousisikin, nousee lähes aina väärä laukka ja sen Ruuna Reipas koittaa korjata reippaana poikana myötälaukaksi pikkupukin kautta. Videolla näkyy tämä esimerkki hyvin.
 |
| Hohhoijaa, totesi Salama. |
Aika äkästä pukkimatskua Salamasta lähtee! :D
VastaaPoistaUlkomuoto voi hämätä. :D Mutta ei ole hullummin nimetty tämä kaveri, pienestä pitäen ovat takakaviot tarjonneet erilaisia salamaniskuja. :D
PoistaSalamahan näyttää tosi hienolta!
VastaaPoistaHieman ehkä kiireinen, mutta muistelen kokeneeni Sandran kanssa aikoinaan ihan samaa (välillä edelleenkin), eikä siihen ole oikein muuta tietä kuin vaan ratsastaa, ratsastaa, ratsastaa... :D
http://hennamorko.blogspot.fi/
Jep, tällä hetkellä puuttuvat taidot kompensoidaan vauhdilla, mutta se ei toisaalta haittaa yhtään, helpompi energistä hevosta on ratsastaa. :)
PoistaAika säpäkkä pukki, nimensä veroinen heppa. :D Meillä Tuikku pukittaa harvoin ja silloinkin se on kovin matala, mutta aika yllättävä kun tuleekin maastossa, voi horjuttaa tasapainoa hieman. Vielä ei ole tähän päivään mennessä kentällä pukitellut, mutta kai sekin päivä vielä tulee kunhan meidän nuori sen oivaltaa - toivotaan että ei. :D
VastaaPoistaSe onkin jännä, miten herkkä heppa voi olla välillä turta pohkeelle, hidas. Niin meilläkin. Nyt on saatu huomattavaa edistystä, ja näkyy liikkumisessa. Oikea kierros ollut juuri haastavampi ja nyt siihenkin on saatu pohje läpi. Välillä onnistutaan, sitten taas ei.
Salamassa totta vieköön olisi kisahevosta ihan minne vain, sähikäistä siitä kyllä löytyy. :D
Tuo loikka on Salaman bravuuri / tavaramerkki eli ensin hyppy ilmaan ja sen jälkeen napakka saksipotku taakse. :D Taluttaessa tuo liikehdintä on vähän tylsää, koska polle todellakin käy vähän korkealla... Kaikkeen jänskään sen täytyy aina reagoida noin, tietty. Pikkuisesta asti on tehnyt tuota ja kun varsana katselin sen liikehdintää tarhassa ym, kauhistutti jo etukäteen nuo samat liikkeet ratsain. Yllättävän hyvin siellä pysyy, kun edessä on suht pitkä kaula, mutta keskittyä kyllä saa.
PoistaVaikka (kirkkaan)pinkkien lasieni läpi Salamaa katselenkin, niin mielestäni se on ihan suht tasokas peli. Säpäkkä halutessaan ja muutenkin ihan kompakti pakkaus. Jospa vaikka tuo pahuksen kinnerpatti luutuisi suotuisasti... ;) Ratsastuksellisesti hyvin raakile, mutta mihinkäs tässä kiire olisi. Pikkuhiljaa laitellaan ja katsotaan, miten käy. :)
Kyllä lähtee, perä meinaan! Salama taitaa olla se poikkeus vahvistaa säännön -tyyppi, joka kertoo että suomipoikakin kykenee levadeloikkiin. Mun Penalla on samankaltainen koikkaloikka hallussa, sillä erotuksella että sen kaula ja runko on ly-hyt ja hevonen on aivan saaterin nopia kääntymään. Ja yleensähän se myös kääntyy loikatessaan. Ensin pää alas ja kaula niin syvälle mutkalle että ohjista veto aiheuttaa vain irvistyshymyn (toim.huom. hevosen suupieliin, ratsastaja ei tässä kyydissä ehdi eikä tahdo hymyillä) ja siitä säkä edellä ilmaan, takajalat suoraksi ja ensimmäiseksi alastulevan etujalan varassa ympäri suuntaan X kera köyryselkäloikkien. Ja kas näin meillä on elävä rodeohärkä! Onneksi loikinta on vähenemään päin kun virheist oppii ja kokemust karttuu ;)
VastaaPoistaSalama sai vissiin väärän kirjekurssin pienenä. :D
PoistaEipä sillä, hirveän ihana se on sitten, kun käyttää energian oikein eli jättää loikat pois ja liikkuu omalla moottorilla. Se motivoi kummasti, kun katsoo taakse ja vähän varovaisesti kurkkii eteen.
Penan loikat kuulostavat ihan edesmenneen Tomppa-ruunani pukkiloikilta! Sillä oli kans muuvit hallussa ja kyky saada kenet vaan alas. Erotuksena Salamaan, sillä oli vanhana estehevosena to-del-la voimakas pomppu. Salkkuliina on vielä pyhäkoululainen siihen verrattuna. o:) Siltä ajalta jäi jokunen purkki satulaliimaa pyörimään kaappiin, jännä juttu... :D