Maanantain tuhkimotarina

Tämä on melkein merkittävä uutinen, koska pääsimme melkein Salaman kanssa yllättämään kengittäjän! Taustatietona kerrottakoon, että kasvavalle suokkinuorelle loppukesä ja kulunut syksy olivat vähän vaikeita. Kengät eivät vaan tahtoneet pysyä Ruuna Reippaan kavioissa, vaikka niille tehtiin vaikka mitä temppuja.

Viimeisin kengitys oli 17.9. Seuraavana päivänä Salama polkaisi jo vasemman etukengän mäkeen, koska niin vain voi joskus käydä. (Miten niin Suomipoika ei aina osaa katsoa jalkoihinsa syödessään kaikessa rauhassa ruohoa?! Seisoin vieressä ja se vaan astui kannoilleen kaikessa rauhassa ja repäisi kengän irti. Tietty.)

Tässä välissä on päästy ihan todella treenaamaan eli tässä tapauksessa liikkumaan normaalisti. Eilen kun ihan tarkasti katsoin, saatoin oikeanlaisessa auringonvalossa nähdä pienen lihaksen Salamin reidessä. Se on aika jees, koska Ruuna  Reipas on aika pörheässä turkissakin nyt. Sille tulee hölkätessä jopa toisinaan hiki.

Samalla havahduin siihen, ettei irtokenkiä ole osunut kuluneeseen kuuteen viikkoon tuota yhtä lukuun ottamatta ollenkaan. Hämmentävää! Lieneekö uusi etukengän malli nahkapohjallisineen vihdoin se juttu, yhdessä Formularuuan kanssa, mene ja tiedä. Kaiken kukkuraksi heppa on liikkunut hyvin.

Eilen ohjelmassa oli ohjasajoa. Ihan vaan siirtymisiä ja ympyröitä, perussettiä siis. Laitoin ohjat ekaa kertaa "ponimodeen" eli perinteisellä tavalla ohjasrenkaista läpi. Yllättävää kyllä, se oli hyvä idea.

Ohjasajo oli muutenkin hyvä idea. Salama oli nimittäin harvinaisen vastaanottavainen. Teki väistöjä, takaosakäännöksiä ja muita, ihan niin kuin mikä tahansa normaali poniini. Päivän juttu olivat laukannostot. Jos ne eivät suju maastakaan, eivät ne voi sujua selästäkään - tähän lopputulokseen tulin poneja ajaessa. En ole erityisemmin ääniapuja Salamalle opettanut, mutta napakka "laukka"-käsky todella toimi. Laukka nousi ja toisinaan ihan asiallisesti. Vitsit heppa näytti kivalta! Laukka on ehdottomasti Salaman paras askellaji.

Kivaa oli niin kauan, kunnes kompastuin nahkahattuiseen etukenkään.

Eipä sillä. Ohjasajaessa huomaa sen, miten tasapainoton Salama on vielä ratsain. Loppuun sain sen ravaamaan aika hienoa, joustavaa ravia. Kun yritin ottaa vähän videota tästä ihmeestä, kärsi ohjastuntuma ja polle näytti videolla vain tältä, mutta silti, on tässä yritystä:

Linkki video
Ihan vielä ei tätä heppaa yhdellä kädellä ajella, mutta ehkä joskus. ;)