 |
| Allekirjoittaneen omakuva? |
Kertoessani tällä viikolla lyhyesti eläinlääkärille Salamasta sanoin sen kääntyvän nyt 5-vuotiaaksi. Herran tähden, miten nopeasti tämä aika oikein kulkee?
Ilmeisesti todella nopeasti, koska tämän yhden tietyn hevosen kohdalla rakkauslasit ovat tiukasti päässä edelleen.
2.1.2012 sain sähköpostiini ensimmäisen kuvan Salamasta, joka oli siihen aikaan 8 kk ikäinen. Olin jo tässä kohtaa ihan myyty.
Ja se olikin sitten menoa se. Tätä ennen tiesin hevosesta sentään nimen ja suvun, joka oli ollut yksi suuri plussa tälle varsalle. Halusin tietynlaisen ja tässä oli sitä jotain.
Jokunen viikko myöhemmin trailerista talutettiin ulos musta läsipää, joka oli vähän eläväinen, pikkasen tuhma ja kieltämättä aika ruma silkkiturkki:
Vajaa neljä vuotta myöhemmin minua tervehtii päivittäin sama silkkikarvainen läsipää, joka on edelleen aika eläväinen ja vähän tuhmakin.
Vuosien varrelle on mahtunut juttuja, joita en toivoisi tapahtuvan kenellekään. Iloa, surua ja paljon murhetta, joista ei ilman rakkauslaseja olisi todellakaan selvitty. Kuitenkaan en olisi koskaan voinut kuvitellakaan, miten hevonen voi toimia kuin ajatus. Miten hevonen onkaan niin itseni näköinen: Siksi minun on aina muistettava se, että rakkauslasien lisäksi taskupeili on myös hyvä juttu.
Hevoshommissa huominen on aina huominen, joka tulee tai on tulematta. Tämän hevosen kanssa opin viimeistään sen, ettei päämäärä merkitse oikeastaan mitään - matka sinne on paljon jännempi seikkailu.
 |
| Maneerit tallella. |
Voi nenä! Anteeksi, mutta pakkosano, että ensimmäisessä kuvassa se näyttää kyllä todella rumalta! :D Mutta niinhän ne varsat kyllä näyttävät tuossa vaiheessa elämää.. Että se onkin komistunut vuosien myötä ! Ja aina pitää olla vähintään pikkutuhma ;)
VastaaPoistaNäin on! :D Tirskahti kyllä itsellänikin hymy piukkaan, kun löysin tuon kuvan pitkästä aikaa. :D Ovat niin metkoja tuossa iässä ja kasvuvaiheessa, ettei tosikaan.
PoistaSalama on nimensä veroinen, lienee ollut aina ja tulee kaiketi olemaan. ;)
Se on kumma miten sitä voi rakastua valokuvan perusteella. Ensimmäinen kuva minkä näin Tarasta, oli ihan perusotos laitumelta. Hepo ei ole erikoisen värinen, näköinen eikä tehnyt kuvassa muuta kuin tönötti korvat hörössä. Hylkäsin ilmoituksen, koska poni oli kauempana/kallis/joku muu hyvä syy ja silti koko viikonlopun se kuva kummitteli mielessä. Maantaina viestiä myyjälle ja heppaa katsomaa, pian jo hakemaan ponny kotiin. Että näin :)
VastaaPoistaNäin on! :D
PoistaJoku iso juttu siinä ihastumisessa on, ihan kaikkiin ei samalla tapaa ihastu, vaikka mielenkiintoisia hevosia on koko ajan myynnissä.