Kavion mustelma tai ruhje, miten sen nyt haluaa mainita, vaivasi elokuun puolelta ihan syyskuun loppupuolelle asti. Epämääräistä liikkumista esiintyi erityisesti vasempaan kierrokseen, joka on ennen ollut tälle parempi suunta. Pohdimme eläinlääkärin kanssa asiaa ja Ruuna Reipas sai pienen aikalisän sekä pienen kuurin suurta herkkuaan, mitä tarjoillaan omistajankin mieliksi liilasta ruiskusta.
Tiistaina Salama palasi töihin. Sen kunniaksi puettin ylle uudet suitsetkin, vanhojen kirjaimellisesti kuluttua puhki. Ohjasajotarvikkeet kaivettiin esiin ja ajelin sillä ristiin rastiin pihalla ja kentällä. Hevonen oli kuin raju ukkoskuuro: Hirveän kiireinen ja ilmava joka suuntaan. Jalat eivät kauheasti maassa käyneet ja se loikki silkasta ilosta milloin mihinkin. Kun enimmät energiat olivat purettu, toimi ruuna kuin ajatus liikkuen rennosti ja puhtaasti. Kivi vierähti sydämeltä ja uskalsin pyytää ratsuttajan ensi viikoksi käymään.
Keskiviikkona pidin alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja ratsastin sen heti Duken klinikkakäynnin jälkeen, vaikkei mieliala ollutkaan kovinkaan korkealla.
Salama toi päivääni auringon. Se oli hyväntuulinen, suht rento ja aika reipas, mutta tietenkin todella jäykkä. Se katseli minua lähinnä yläkautta silmiin, mutta samakos tuo, ainakin pysyi kaula ylhäällä.
Tunnustelin lähinnä käynnin ja ravin läpi, se sai tällä kertaa riittää. Loppuun otettiin pienet väistöaskeleet molempiin suuntiin, mikä oli tälle kerralle ihan tarpeeksi hieno temppu. Joskus pelkkä hyvä mieli on kaikkea muuta suurta ja ihmeellistä parempi juttu.
 |
| Välillä lisää poletteja koneeseen. |
 |
| Kanki Salkkunen kiirehtii. |
 |
| Loppukävelyt pihalla tuttuun tapaan. |
 |
| Rakas pieni hevoseni. |
Kuvista ja kaikesta muusta henkisestä tuesta kiitos Raisalle!
Mikset käytä enää micklemeitä ?
VastaaPoistaEi niistä merkittävää hyötyä ollut tälle. :) Ja tavalliset suitset nätimmät omaan silmään.
Poista(Ja itseasiassa yksi poni pääsi vahingossa nappaamaan Micklemien turparemmistä kiinni ja järsimään sen kivan näköiseksi...)