tiistai 6. lokakuuta 2015
Frendini karma
Olen tehnyt empiiristä tutkimusta jo useamman vuoden ajan.
Kun tiedän olevani lähdössä kopin kanssa jonnekin, laitan traikun mahdollisimman pian valmiiksi auton perään ja pakkaan tavarat kyytiin muutenkin hyvissä ajoin.
Jos auton vetokoukku osuu kertalaakista trailerin eteen niin, että vetopään voi vain veivata alas, on tuleva reissu tosi hyvä, onnistunut ja menestyksekäs. Näin käy joskus, jopa minulle.
Jos koukku ei todellakaan meinaa osua kohdilleen ja autoa on veivattava aina uudelleen ja uudelleen, on tuleva reissu ihan paska. Uusi klommo Ooppelin muovipuskurissa on yhtä syvä minun sielussanikin. Ja niitä naarmuja on, puskurissa siis.
Arvatkaa miten tänään meni?
No, en odota huomiselta klinikkareissulta mitään hyviä uutisia. Tai sitten oikein hyvässä lykyssä kumoan kaiken edellä mainitun. Huomenna kuitenkin kohtaamme Duken kanssa itse kohtalon ja se tuntuu todella hullulta jutulta. Ei Dukessa, maailman parhaimmassa ponissa ja ehkä hienoimmassa rullatuolissa ikinä, voi olla mitään vikaa. Silti on ja se vika voi olla huonoimmillaan tosi kehnoa laatua.
Epätietoisuus on syvältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsemppiä huomiselle! Pidetään peukkuja ettei mitään kamalaa ole.
VastaaPoistaToivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan... Kun toinen kulkee, toinen jää telakalle - niin se vaan näyttäisi aina menevän. :/
PoistaVoi että, toivotaan parasta ettei olisi mitään huonoa! Tsemppiä klinikkareissulle!
VastaaPoistaIhan aina ei mene putkeen... :/
PoistaVoi ei, tsemppejä suosikkimustalle!
VastaaPoistaKiitos, nyt niitä todella tarvitaan, kun diagnoosi on saatu!
Poista