Dukella ja minulla oli tänään treffit kohtalon kanssa.
Vasen takapolvi: Ontuu sitä 3/5 suoralla uralla. Polvi voimakkaasti täyttynyt. Se napsuu. Toinen kierrukka ihan rikki. Polvinivelessä lieviä muutoksia. Niveltulehdus.
Leikkaus olisi vaihtoehto, mutta senkin seurauksena nivelrikko olisi lähes väistämätön.
Ennuste jopa seuraponiksi tässä kohtaa hyvin varauksellinen.
Pieni toivo vielä kuitenkin elää ja se kortti käytetään heti alkuunsa: Kortisonipiikki, kipulääkekuuri ja koppilepo voivat vähentää polven turvotusta niin, että ultra näyttää todellisuuden hajonneesta alueesta. Nyt kyseinen alue oli ultrassa massiivisen tulehduksen vuoksi todella repaleisen näköinen. Joskus tällaiset voivat kuulemma vastata konservatiiviseen hoitoon vallan hyvinkin ja lähteä toipumaan kohtalaisesti. Silloin maskottielämä (eli mitä se nykyiselläänkin elelee) voisi tulla kyseeseen, koska kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen rasitusvamma, vaan tapaturmainen asia.
Silti eläinlääkäri kehoitti varautumaan pahimpaan. Ymmärrän sen hyvin, eikä kyyneleistä meinaa tulla loppua. Poneista parhaimmalla on kyllä valtavasti tunnearvoa, mutta ikävä kyllä ihmeitä ei ihan joka viikko tapahdu.
Dyyk huilailemassa, nenä tukevasti sohvalla. |
Voi ei. Olen tosi pahoillani. Mahtaa ponin jalka olla kipeä :(
VastaaPoistaSepä se. Se on uskomattoman reipas ja hyvällä mielellä varustettu, mikä on tosi outoa, en voi uskoa ponin mielialaa ja vikalistaa saman ponin jutuiksi.
PoistaEi tähän nyt tiedä mitä kirjottaisi. Uskomatonta. No mutta, jos nyt ois niin että ihme tapahtuu ja asiat näyttää pian paremmalta. Dyyk tietää sen ja siksi on reipas ponipoika. Uskoa, tsemppiä ja pitkää pinnaa. Ponit on sitkeitä ja ihmeellisiä otuksia ♥
VastaaPoistaEihän sitä koskaan tiedä, mutta pelottaa silti, että tämä oli nyt tämän ponin kohdalla tässä. :( Jotenkin tuli vain sellainen fiilis. Mutta katsellaan nyt, ainakin on sitten yritetty...
PoistaEi oo todellista. Hurjasti tsemppiä teille ja toivotaan parasta! <3
VastaaPoistaPahin pelkoni, että tulen tyhjän trailerin kanssa kotiin ei sentään toteutunut, eli kai tässä joku pieni toivo vielä on... :/
PoistaVoi ei.. ei voi olla totta :( Heti kun näin Bloggerin esikatselun tästä viestistä, tuli kylmät väreet. Nyt kaikki parantavat voimat käyttöön ja toivotaan parasta että pahin mahdollinen ei toteudu.
VastaaPoistaSitä toivotaan. :(
PoistaVikaa odotin, pahinta pelkäsin, mutta silti tämä yllätti... :(
Voi ei, tuo on todella ikävää. Niin kuin teitä ei olisi jo tarpeeksi koeteltu.
VastaaPoistaTuo että hevonen on noin reipas ja kivuttoman näköinen, on itselle todella raastavaa. Joko se peittää kivun todella hyvin tai sitten se ei vaan ole niin kipeä, ja se toivottu ihme(ainakinosittainen)parantuminen tapahtuu. Meillä on pari hevosta jotka peittävät kivun todella hyvin, ja se on aina yhtä suuri hämmennys kun hevosen todellinen tila paljastuu.
Nyt ei voi kuin toivoa teille sitä surullisenkuuluisaa onnea, tää alkaa olla jo henkimaailman juttuja...
Sari
Nimenomaan, tuo kipukynnys (jos asian voi näin ilmaista) on niin yksilöllistä - toisella ei tarvitse kuin pari karvaa olla vinossa, niin johan ollaan niin reppanoita kuin vain voi ja toiset kestävät kuin hymyillen kaiken... Duke on kyllä kovapäinen poni, enää voikin vain toivoa, että se auttaa!
PoistaVoi pikku Dukea..:( Kun on lukenut blogiasi pitkään niin saa kyllä todeta että olet saanut käydä klinikoillä ja lääkäreillä ihan liikaa! Tuntuu ihan hassulta kun omilla polleilla ei ole ikinä ollut mitään vakavia vaivoja.. No mutta ohan sulla sentään samppa vielä, siitähän voi tulla vielä vaikka mitä ;) -Emma
VastaaPoistaTerveitähän nämää kaikki omatkin olivat ennen kuin ne vei klinikalle. ;)
PoistaJoskus hoito auttaa, joskus ei ja täysin tervettä eläintä tai ihmistä ei vain ole. Tai ainakin ne ovat kovin harvassa... :)
Mutta näinä päivinä osaa jälleen arvostaa sitä, että hyviäkin päiviä on. Kaiken paskan jälkeen ne arjen pienet onnistumisetkin ovat tosi jees.
Miten yhdellä ihmisellä voikin olla noin paljon huonoa tuuria hevosten kanssa:( paljon tsemppiä jatkoon ja paranemisia pikku potilaalle!
VastaaPoistaEn tiedä, enkä jaksa uskaltaa edes arvata... :D
PoistaKiitos ja minä välitän terveiset Hänen Korkeudelleen, joka on sinnikkäästi potkinut karsinanovea koko illan.
Paljon tsemppiä! <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVoi ei! En ole tänne tainnut koskaan kommentoida vaikka välillä luenkin, mutta nyt on minunkin pakko sanoa että ihan liikaa huonoa tuuria teillä :( Peukut pystyssä vielä.
VastaaPoistaKiitos! Nyt pitäisi maltilla ja sitkeällä sisulla kuluttaa muutama viikko...
PoistaVoi Marjut, en tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Sinulla on jo ennen tätä ollut vastoinkäymisiä enemmän kuin yhdelle ihmiselle on kohtuullista. Ihan itkettää puolestasi. Toivotaan nyt kuitenkin parasta.
VastaaPoistaKiitos Minna kommentistasi! Eihän tästä vollotuksesta näytä loppua tulevan...
PoistaKaikki tsemppi sinne! Toivotaan, että tähtikartat asettuvat oikeisiin asemiin!
VastaaPoistaSitä todella toivotaan!
PoistaEii.. Tuliko nuo Duken vammat siis painiessa tarhassa, kun jotain siitä riehumisesta aiemmin kirjoitit?
VastaaPoistaVaikka en ponia tunnekkaan, niin ihan itku tulee... Duken jutut on ollut parasta tässä blogissa! Hirveästi voimia sinulle, ja toivotaan kovasti ettei Duken tarvitsisi lähteä <3
Ponit ovat kesän ja syksyn kyllä painineet rajustikin ja usein aloitteen tekee kukas muukaan kuin Duke itse - se on rauhallisesta habituksestaan huolimatta tosi vilkas ja leikkisä poni, joka saa koko lauman liikekannalle.
PoistaNäin rajuna ontuma tuli vasta nyt hiljattain, joten jotain on saattanut käydä. Poni on liikutuksien suhteen ollut tosi kevyellä, joten tarhassa tapahtunut juttu on todennäköisin. Eläinlääkäri sanoi, ettei tämän ole tarvinnut kuin astua huonosti tms ja polvi on voinut siinä mennä.
Voi ei! :( Kovasti tsemppiä ja toivottavasti vamma lähtee parantumaan. Vielä ei kannata heittää kirvestä kaivoon.
VastaaPoistaEkan kontrollin jälkeen ollaan ehkä viisaampia... Kortisoni onneksi vaikuttaa suht nopeasti, joten jos se näyttää vähänkään paremmalta, kannattaa mielestäni hoitoa jatkaa. Mutta se selviää sitten kuun vaihteessa.
PoistaOtan osaa, Aina ei ihmisen voimat riitä ja enempää ei voi tehdä kuin parhaansa.
VastaaPoistaKiitos! Se pieni toivon kipinä saatiin tartutettua minuunkin, kun katselin ponia tänään Raisan taluttelemana. Pirteä ja eloisa, juosten se meni traileriin kotonakin. Pakko antaa vielä mahdollisuus.
PoistaVoi ei, olen todella pahoillani :( milloin saat tietää onko Dukesta enää poniksi? Niin ikävää :(!!!
VastaaPoistaKolmen viikon päästä katsotaan ekan kerran, oliko näistä hoidoista mitään hyötyä. Jos on, niitä jatketaan.
PoistaKäsittämättömän huonoa tuuria. Pohdittiin kaverin kanssa omien kohdalla, että mitä enemmän yrität hoitaa huolella ja tarkasti niin sitä kummallisempia sairauksia iskee, todellakaan ei olla saatu nallekarkkeja yhtä paljon kuin muut. Naapurissa aikanaan oli vähintääkin kyseenalaista hevostoimintaa ja ne konit elää varmaan kolmekymppisiksi...
VastaaPoistaNäinhän se ikävä kyllä menee. :( Vähän niin kuin juopun tuuri, kaadut tai muuten vaan teutaroit vettä vahvemman alaisena, ei tasan käy mitään, mutta jos selvinpäin kompastut, on joku raaja vähintään poikki...
PoistaMitä enemmän yrittää, sitä kurjemmin näyttää käyvän. Aina vaan.
Voi ei! :( Kaikki peukut pystyssä Duken puolesta!
VastaaPoistaKiitos! Enää toivotaan parasta...
PoistaItku tuli mullakin. Voimia, voimia sulle ja Dukelle!!!
VastaaPoistaKiitos Seija!
PoistaVoi ei miten lohduttoman kuuloisia uutisia! Vahinko on joskus niin pienestä kiinni. Paljon tsempityksiä ponille ja huoltojoukolle, toivon teille kivuttomia päiviä, oli niitä sitten paljon tai vähän.
VastaaPoistaKiitos Sanna. Ponipotilas on jo vetänyt jonkinlaisen palkokasvin sieraimeensa ja on hyvin häkeltynyt tässä yhtäkkisestä vangitsemisesta. Kun lähestyin kipulääketuubi kourassa sitä illalla, eipä mokoma antanut edes kiinni! Lahjukset auttoivat, mutta ihan purematta tätä ei näköjään Duke niele. :D
PoistaKohtasin myös toisenlaisen ongelman. Mikä on sopiva sairastarhan koko shettikselle?! :D Eli miten suureen betonibunkkeriin tilin kate riittää... :'D Onneksi on tuo ulkotalli, se saa nyt alkuun olla siellä.
Ei voi olla enää totta. :( Olen Marjut sun puolesta todella pahoillani.
VastaaPoistaToivon Dukelle paljon paranemisia ja kaikki peukut ja varpaat on pystyssä.
Kiitos Elina. Poneista parhaimmailla on ehkä kohtalo sinetöity, mutta nyt tehdään kaikkemme, että saadaan Plan B vielä käyttöön!
PoistaVoi miten kurjaa.. Kyllä kyynel vierähti poskelle :( kovasti voimia sinulle sekä iki-ihanalle Dukelle ja toivotaan hoidon auttavan <3
VastaaPoistaKiitos sinulle kommentistasi! Kyllä tässä on mieli apeana, ei auta. :(
PoistaVoi miten ikäviä uutisia :-( Paranemisia Dukelle ja tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anu. Enää odotellaan sitä ihmettä...
PoistaAivan käsittämättömän ikävää lukea näitä uutisia. Toivon kaikkea parasta, nyt kaikki peukut ja kaviot pystyyn. Täytyy toivoa, että tälläkin kertaa vanha perinteinen keino olisi toimivin.
VastaaPoistaOdotin kyllä pahaa lausuntoa, mutta en ihan näin pahaa... :(
PoistaLeikkaus kuulosti hyvältä vaihtoehdolta siihen asti, kunnes ruvettiin puhumaan todennäköisyyksistä ja muista komplikaatioista. Kun kierukkaa siivotaan tähystäen pois, vähenee rustopinta entistä enemmän ja nivelrikko on erittäin todennäköinen ennemmin tai myöhemmin. Jos sen antaa olla nyt ja kierukkavamma olisikin eilen nähtyä pienempi, voi se hyvässä lykyssä parantua ajan kanssa tukihoidon kera. Kolmen viikon päästä pitäisi näkyä jo jotain, jos on näkyäkseen.
Täältä myös tsemppiä Dukelle ja voimia sinulle. Pidetään peukut ja kaviot pystyssä, että hoito tehoaa.
VastaaPoistaKiitos! Sitä todella nyt toivotaan... :(
PoistaSanat on aika vähissä. Niin kurjia ja epäreiluja uutisia. Kunpa Duke tulisi vielä kuntoon. Tsemppiä Marjut!
VastaaPoistaEi tällaisia vikoja näin kivalle ponille olisi ikinä voinut toivoa. Sanaton ja tyhjä fiilis täälläkin. :/
PoistaOnpa huonoja uutisia. :( Toivottavasti Duke parantuisi parhaalla mahdollisella tavalla!
VastaaPoistaKaksi päivää takana ja poniruunan mieli on..vilkas. Sen kanssa pärjää kyllä, mutta mitä polvi sanoo hyörimisestä karsinassa, sitä en tiedä....
PoistaKylläpäs veti hiljaiseksi ja väkisin täytyy pidätellä pienen kyyneleen tipahtamista näin työvuorossa :'(
VastaaPoistaOlet upea, kun jaksat edes pientä toivonkipinää pitää yllä ja teet kaikkesi! Mutta muista myös oma jaksamisesi, uskalla pyytää apua jos siltä tuntuu. Koska aina ja kokoajan ei tarvitse jaksaa "yksin"
Kiitos Carita! Luulin, ettei minua enää yllätä oikeastaan mikään näissä hevosasioissa, mutta täytenä yllätyksenä tämä tuli. Se tieto, että nämä ovat ehkä viimeiset viikot poneista parhaimman kanssa on aika karmiva. Voi kunpa sille näytettäisiin vihreä(mpää) valoa kuun lopussa, voitaisiin toteuttaa edes plan B! Tietenkin jos tilanne on yhtä paha kuin nyt, täytyy tehdä lopullisempia päätöksiä. :(
PoistaVoi kurjuus, pitkästä aikaa tulin katsomaan mitä teille kuuluu, tätä en olisi halunnut nähdä :( Paljon tsemppiä ja voimia ja kaikki peukut pystyyn!
VastaaPoistaDukeboy on ehkä maailman reippain potilas. Vielä viikko toiseen kohtalon päivään...
Poista