Salaman sirkuskoulu, osa 1

Salamalla ei voi nyt ratsastaa. Sitä ei viitsi oikein talutellakaan metsäteillä nyt, kun virtaa on pikkuisen liikaa. Ohjasajossakin piilee vaaransa, koska suomipojalla on halutessaan paljon ulottuvuuksia ja loppuvuoden askellaji on joka tapauksessa vain ja ainoastaan käynti. Salama on tosin tästä eri mieltä, pukkilaukka olisi paljon kivempi juttu. Nyt kuitenkin tärkeintä on saada jalka kuntoon ja säilyä hengissä.

Mutta kun Ruuna Reipas tykkää puuhastella jotain, niin sitten puuhastellaan. Päätin opettaa sille vähän temppuja, joista on ehkä ja toivottavasti hyötyä arjen toiminnoissa.

Salama ei ole tyhmä. Se on oikeasti aika viisas, mutta ihan aina se ei näytä siltä. Sorry vaan muru. Eka missio on yllättää kengittäjä positiivisesti tammikuussa, joten leikki nimeltä kengitys alkoi tänään. Salama on nyt kengitetty kokonaiset neljä kertaa eläissään ja sitä ennen tietty vuoltu säännöllisesti saman ihmisen toimesta. Se on aina kyllä saatu kenkään, mutta mikään kengittäjän unelma-asiakas se ei ole: Nykii jalkaa pois, huojuu ja heiluu. On siis aikalailla oma itsensä. Onneksi kengittäjällämme on pelottavan hyvät hermot.

Juomatauolla.

Tätä leikkiä aloiteltiin lahjusten kera. Eli keppiä ja porkkanaa ilman keppiä. Ekana oli ihan tavalliset jalannostot: Ne sujuvat hyvin, puhdistetaanhan sen kaviot päivittäin muutenkin. Olennaista on kuitenkin se, että maltti on valttia ja jalkaa voi pitää kauemminkin ilmassa kuin kaviokoukun kiemurtelun verran. Tänään venytin harjoitusta pikkuhiljaa niin, että laskin jalan aina ennen Salaman nykäisyä alas. Palkkio (naksutin eli Salaman tapauksessa taikasana on "nami" ja leivänpalat seuraavat hetken kuluttua) tuli siinä kohtaa, kun nostin jalan. Mietin tätä pitkään, missä kohtaa palkkio olisi järkevintä antaa - jos annan sen laskuvaiheessa, voi jalan riuhtaisumoodi vahvistua. Nyt homma kuitenkin toimi ihan hyvin.

Pikkuhiljaa vedin jalkaa lähelle omaa reittä. Tänään harjoitus loppui siihen, että kavio nojasi ihan pari sekuntia omaan reiteeni. Tätä jatketaan pikkuhiljaa niin, että kavio on lopulta "kengitysasennossa". Tavoite on se, että jalka pysyy ihmisen hyppysissä niin kauan, kunnes ihminen sen laskee alas. Tässä kohtaa vain tämän hevosen kohdalla pitää osata edetä hyvin hitaasti.

Hiukan myöhemmin otettiin vuoroon toinen harjoitus, kavion asettaminen telineelle eli tässä tapauksessa ison keltaisen tötsän päälle. Tämä tehtiin molemmilla etujaloilla vain muutaman kerran niin, että idea tuli selväksi. Jälleen olennaista oli se, että ihminen nostaa ja laskee jalan. Jokin muistijälki sille tästä jäi, koska illalla kylmäyssuojaa laittaessa se koukisti ja nosti etujalan ilmaan kysyen, mihin tämä laitetaan. :)

Kaikki harjoitukset tehtiin niin, että Salama oli koko ajan irti tarhassa. Huomio ihmisessä pysyi kuin hyttynen kärpäspaperissa eli motivaatio oli kohdillaan. Treenit jatkuvat intensiivisesti nyt jokusen päivän, sitten on mietintätauon paikka.

Jahka nämä olennaiset elämisen perustaidot sujuvat, harkitaan niitä muita sirkustemppuja sitten. Koitan myös saada otettua jonkun pätkän videoita näistä harjoituksista jossain kohtaa.

Postauksen kuvat Salaman ekalta ratsastustunnilta 9/14.

PS. Hommasin Salamalle tuollaiset Back On Trackin tallisuojat, kun kaikki niitä kehuivat ja suosittelivat. Oikein Quick Wraps Royalit.

Ne ehtivät olemaan tunnin jalassa... Ihan niin kuin minun ponnistuksiani ei oikein arvostettaisi. Nyt Singer laulamaan ja myöhemmin uusi yritys.