Ihan ekana, en ole näitä meidän muruja myymässä. Meiltä kun hevoset lähtevät oikeastaan vain yläkerran paremmille maille sitten kukin aikanaan. Mutta miltä tämä meidän kotipihan trio näyttäsi markkinoilla?
- Pian 4-vuotiaaksi kääntyvä kimo sh-ruuna. Sk. 155cm. Ryhdikäs, pyöreärunkoinen ja sievä. Kiltti, mutta tarvitsee kokeneen käsittelijän. Tarhattu muiden kanssa. Kolme puhdasta askellejia, laukka hieno. Ratsain osaa perusasiat, lisäksi ohjasajettu. Maastoiltu kaverin kanssa. Ei täysin liikennevarma. Ei pahoja tallitapoja. Kevyeeseen käyttöön. Säännöllisesti rokotettu, raspattu, madotettu ja kengitetty sekä muutenkin asianmukaisesti pidetty. Terveyshistoria tarkasti tiedossa.
(= Nuori, aika hieno, mutta pirun vaivainen pihankoriste, joka ajoittain vähän kova ja hankala käsitellä herkkyytensä vuoksi.)
- 4-vuotiaaksi kääntyvä musta shetlanninponiruuna. Sk. 106cm. Iso, asiallinen poniruuna, jolla sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Ajettu, sisäänratsastettu, irtohypytetty, näyttelyissä käytetty (Hippoksen kehästä II-palk.) ja monipuolisesti käsitelty. Maasto- ja liikennevarma. Reipas mutta hyvä ajaa, menee yksin ja porukassa maastolenkit. Kaikin puolin asiallinen käsitellä: Hoitotoimenpiteet, kengitykset, kuljetukset ym. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Terveydentilassa ei huomautettavaa, historia tiedossa. Asianmukaisesti pidetty nuori poni, jolla erinomainen työmoraali.
(= Kiva poni, jolla kaikki edellytykset hyväksi käyttöponiksi. Osaa kuitenkin olla joskus vähän kekseliäs eli voi karata, purra tai olla muuten vain ponimainen.)
- 7-vuotias ruunikko lv-tamma. Sk. 160cm. Kerran varsonut. Muutaman startin juossut. Pikkuvikainen, kevyeeseen käyttöön ok. Kaunis, pyöreärunkoinen ja hyväjalkainen tamma. Hyvä kuljettaa, eläinlääkärin ja kengittäjän toimenpiteet sujuvat hyvin. Reipas ratsastaa, mutta pysyy käsissä. Ratsain osaa perusasiat. Maasto- ja liikennevarma, mutta ei lasten ratsu.
(= Näitä ehkä kolmetoista tusinassa, mutta tämä yksilö poikkeuksellinen kaunis katseltava. Pihankoriste, maastomopo, kiva seurahevonen.)
Näitä kirjoittaessa tuli ihan hymy huulille: Niin pal hienosti rivien väliin voi kätkeä monta juttua halutessaan. Ei siis ihme, että moni pettyy karvaasti, kun etsii sitä oikeaa monien vaihtoehtojen joukosta. Näistä kolmesta esimerkiksi Salama on niin pitkällä vikalistalla varustettu, etten näe mitään järkeä sellaisen myynnissä.
Hevosen hankinta onkin jollain tasolla aika taidetta: Jokainen haluaa terveen, kiltin ja kauniin, mutta loppupeleissä hankinta on usein vähän sinne päin. Voi olla jalkavikaa, huonoa tallitapaa ja muuten vain erikoisia juttuja. Oli miten oli, jokainen hevonen opettaa jotain, halusimme tai emme. Vioillakin voi ratsastaa tai olla ratsastamatta. Tuuria tarvitaan enemmän kuin ennustuksia tulevasta.
Miten sitten valitsin omani? Salama ja Duke olivat rakkautta ensisilmäyksellä, suokkivarsoja oli tuolloin kiikarissa kolme ja potentiaalisia shettiksiä pari kaikkien viidenkymmenen tarjotun joukossa. Toini taas oli pienen harkinnan lopputulos, koska sitä tarjottiin meille vähän yllättäinkin. Tomppa oli aikanaan rohkea hankinta terveydentilan ja käytöksensä vuoksi, mutta sittemmin ihan onnistunut kauppa. Hennu tuli taloon vähän niin kuin vahingossa seurahevoseksi ja Fanni taas oli pitkän etsinnän tulos. Jokaisella erilainen hankintatarina ja jokaisella pitkä lista vikoja ennen ja jälkeen, halusimme tai emme.
Ah, "lempiaiheeni". On niin järkyttävän turhauttavaa ja väärin, kuinka hemmetin paljon rikkinäisiä hevosia kiertää markkinoilla. Eikä siinä, meidän jokaiselta murulta löytyy vikalista ja yhtäkään en suostu sen takia myymään, mutta miksi sellaisia pikku- ja vähän isompivikaisia myydään 2000-4000 tonnilla mukavina harrastepolleina. 2000€ on tosi paljon rahaa käyttörajoitteisesta ja erityistä huomiota ja hoitoa tarvitsevasta hepasta!
VastaaPoistaMiksi, oi miksi, vikalistoja pimitetään? Loppupeleissä kärsijä on aina eläin, kun uudelle omistajalle tulee ikäviä yllätyksiä ja heppa ei kestäkään aiottua käyttöä. Pikkuvikaisillekin on kyllä paikkansa ja eipä taida montaa hevosta maailmaan jäädä, jos vain täysin terveet jätetään henkiin, mutta miksi totuutta ei voida katsoa silmiin. Miksi ostajat maksavat pikkuvikaisista useita tonneja? Miksi myyjät valehtelevat hevosen terveydentilan totuutta paremmaksi?
Ihmettelen ihan samaa. "Mitä erikseen ei ole mainittu, siitä ei tarvitse puhua". Jännästi on markkinoilla paljon lupaavia, terveitä ja edullisia hevosia aina vaan. Ostotarkastuksissa taas paljastuu kummallisuuksia, jos sinne asti päästään.
PoistaHevoskauppa on oma taiteenlajinsa. Itse en henk.koht. ostaisi yhtäkään elukkaa välittäjältä/kauppiaalta.
Näinhän se menee, että vikaisi on kierrossa paljon ja aika paljon pystyy jättämään kertomatta. Aina entinen omistajakaan ei ihan rehellisesti ole ollut tietoinen hevosen vioista. Se on ikävää kaikille osapuolille, tietenkin riippuen vian laadusta. Omaani en kuvauttanut, enkä tutkituttanut, ihan vaan silmämääräisesti arvioiden tein päätöksen. Ja omistajan kertomuksen mukaan ("terve se on ollut, ei ole ontunut") Olisi ehkä kannattanut, mutta toisaalta; sen käyttöaste riittää minulle loistavasti. Jos vaan se maha....
VastaaPoistaNiinpä, hevonenhan siinä itse kärsii, jos tietoja pimitetään tahallisesti, omistajan mielipaha on monessa jutussa ihan sivuseikka.
PoistaMartzan sairastupa lähettää terkut Taaville! :)
Tuokin on ihan hämmentävää, kuinka huonosti myyjät ovat perillä myytävänsä kunnosta! Toki on niitä myyjiä, jotka ihan tarkoituksella pimittävät tietoja ja valehtelevat suut ja silmät täyteen, mutta melkein enemmän olen törmännyt niihin, jotka aidosti vaikuttavat täysin tietämättömiltä. "Ei tää nivelrikko vaivaa mitenkään, vähän se ontuu, mutta ei se haittaa, en mä tiedä, mikä sillä on, mutta se on aina ollut tollanen, joten ei se haittaa..."
PoistaOtin juuri (ehkä hirmuisen typerän) riskin ja ostin ponin, jolla on jotain häikkää takapäässä. Ell ja fyssari tutki, mutta ei kuvattu. Poni oli niin muuten niin rassu, että halusin ostaa viasta huolimatta. Hinta oli laatuun nähden ehkä hieman yläkanttiin, vaikka sainkin tingittyä. Katsotaan nyt, aika näyttää!
Totta tuokin puoli! Omallekin kohdalle on varmasti kaikista aikuisista hevosista selvinnyt myöhemmin jotain, mikä ei ole ollut tiedossa entisillekään omistajille. Tässä vaan piilee sekin, että kaikista löytyy joku vika, jos etsimällä etsii. Myös nuorista hevosista, kuten Salaman kohdalla on tullut todettua. :D (lähinnä puhun nyt "valuvioista", en sen tapaturmista)
PoistaKuten tuollakin ylempänäkin kirjoitin, vioillakin voi ratsastaa tai olla ratsastamatta, joskus reikäjuustoa muistuttavilla rtg-kuvilla varustettu hevonen voi kulkea vuosikausia moitteetta, kun taas "terve" ei kestä mitään. Tsemppiä teille, aika tosiaan näyttää!
Ei ole totta! Onkohan poni ollut minulla vielä virallisesti vajaata viikkoakaan, kun jo epäilen hankkarivammaa tai jotain epämääräistä oej. Se kompasteli vähän, eikä ravannut toiseen kierrokseen ollenkaan (tosin sillä on ihan valtavasti liikkumiseen liittyviä psyykkisiä ongelmia, joten en ole ihan varma...) ja eilen jalassa tuntui pieni lämmin kohta.
PoistaSitten kun joskus ostan seuraavan hevosen, en maksa siitä missään nimessä yli tonnia. Ei ole mitään tolkkua maksaa hevosesta maltaita, kun se tervekin voi hajota ihan koska tahansa. Argh.
Voi ei, onpas kurjaa! :( Tsempit sinne!
Poista