Märkäpuku olis jees. Hitokseen on pimeää. Pikkasen on liukastakin. Salaman sairastarhan salaoja ei vedä. Kauhian kylmä. Tuulee, sataa, sumu valtaa koko maiseman. Mikään ei suju. Sormet jäätyvät. Kylmäyssuojat hajoavat. Loimet uppokastuvat. Yksi tammaeläin näyttää ja tuntuu nielleen sitruunan vallitsevan sääolosuhteen vuoksi. Koira uppoaa turkkinsa kera mutaan. Takka ei syty.
Mutta sitten on tämä kuvan eläin, kaikkine iloineen ja suruineen. Niin pienellä asialla kuin yhdellä Salamalla voi olla suuri merkitys kaikkeen. Pieni hevonen, suuri kantava voima.
Meillä kaikilla on elämässämme
Se Yksi Erityinen Hevonen. Kiittäkää niitä joka päivä siitä, että ne vain ovat olemassa.
Millainen on sinun silmäteräsi, kenties elämäsi hevonen?
Mun silmäteräni on ollut mulla 9 vuotta, sen kanssa ollaan käyty läpi isot ilot ja suuret surut. Sen luonne ei kaikkiin uppoa, kaikki ei vaan tajua mikä siinä hevosessa on niin hienoa, se kun ei aina tykkää lääppimisestä vaan naksuttelee hampaitaan korvat luimussa, välillä sillä on halipula-päiviä. Se on vaan niin kovin tärkeä mulle vaikka sen kanssa ei aina ole helppoa ollutkaan, joku olisi ehkä luovuttanut jo aikoja sitten, mutta en minä. Muitakin hevosia mulla on ollut, mutta vaan yks ja ainoa on ja pysyy mun elämässäni ja se on tuo Sanni-poni <3
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, että ne "ykkösmurut" ovat aina niitä hevosia, joita muut eivät oikein ymmärrä... ;)
Poista