Ei kotiintuloaikaa

Hippakausi on nyt kuumimmillaan. Allekirjoittanutkin poistui eilen kotoaan ja lähti firman kemuihin.

Oli hevosenhoitajaa, oli viimoisen päälle valitut kaavut ja hiuksetkin oli tämä sukinut kerrankin vallan sievästi. Oli hyvää ruokaa ja juomaa ja vähän liikaakin.

Kaikki oli sillai aika kivasti klo 21.47 asti, kunnes omenaluurin näytölle tulee murulta viesti: "Miksi nämä ovat kaikki samassa tarhassa?" Ou fak, totesin ja toivoin, ettei kenelläkään ole sesonkiin sopivaa rannekorua sääressään aitanauhan muodossa. Tiukka kenttätutkimus puhelimitse paljasti sen, että jokin suurempi voima (voittajasuosikki isoimmalla kertoimella on lauman pienin yksilö) oli avannut väliaidan portin klo 18-21.45 välisenä aikana. Kaiken luvattiin olevan hyvin kuitenkin. Ainut vain, että ajatus harhaili väkisin yhden läsipään oikeaan etujalkaan: Mitä jos se on rallannut sen hankkarin muistuttamaan entistä enemmän pitsiliinaa just nyt?

Totesin, etten voi asialle nyt mitään, joten palasin hippaseurueen pariin. Ilta jatkui vielä 13 minuuttia. Sitten tulee viesti: "Pitikö heinämiehen tulla tänään?" Ei. Voi nyt helkutti. Isäntä pääsi siis vastaanottamaan sitäkin sitten vasten tahtoaan.

Jotenkin jo tästä tuli pieni päänsärky ja päätin, että on aika palata kotiin. Kiitos pojat ja Toini, kun piditte huolta nukkumaanmenoajoistani.

Salaman jalka oli ja on edelleen ihan okei. Kaikki oli ihan okei, isäntäkin.

Aamulla vastassa oli kovin ymmärtäväisiä hevosia. Salamakaan ei pöllöillyt, vaikka tsäänssi olisi ollut. Varmaan se ihmetteli, miksi allekirjoittaneen käsilaukku roikkui riimunaulakossa.

Onneksi seuraaviin kemuihin on vielä pitkä tovi.