Ruokintakuulumiset

Salkku funtsii.

Hevonen on siitä jännä eläin, että se kyllä tietää, mitä se tarvitsee.

Salaman ruokinta rustattiin uusiksi marraskuussa. Se syö hienosta pussista hienoa yrttirehua, jota kelpaisi omaankin aamupuuroon sirotella, jos siis haluaisi itsekin hifistellä. Ei sillä, itse tyydyn vallan tyytyväisenä supisuomalaiseen kaurapuuroon, harmi kun suomipojan vatsa on asiasta eri mieltä. Lisänä tulee pari desiä kivennäistä, joka sekin asustaa kivassa ämpärissä. Koko komeus tarjoillaan vain pienenä lisänä höyrytetyn heinän kera. Juomapuolesta huolehditaan näin talviaikaan erityisen hyvin: Lämminvesitarjoilu pelaa kolmesti päivässä. Iltaisin se juo jämptin 12 litraa lämmintä vettä yhteen putkeen, muuten se hörppii vettä tasaiseen tahtiin päivän mittaan. Salama on hirveän hyvä juomaan vettä ja siitä olen äärimmäisen iloinen! Ai niin, ihan tavallinen suolakivi hengailee sen karsinassa ja sille se pitää säännöllisesti seuraa myös. Nyt poikia hellitään myös tilapäisesti ihan aidoilla laitilalaisilla porkkanoilla, joita on pari säkkiä jäljellä vielä.

Näin ruokintalaskelmat näyttävät hyviltä paperilla. Ja on varsa itsekin voinut hyvin: Paino on pysynyt kurissa ja mikä tärkeintä, vatsa voi hyvin.

Silti. Kevätauringon jo hieman lämmittäessä jokakeväinen vaiva on tullut jälleen eteen: Hirmuinen kutina, erityisesti hännäntyvessä ja kaulassa, kuten yllä olevasta kuvasta näkee. Lisäksi varsa nuolee kaikkea innokkaasti ja antaumuksella, erityisesti kottikärryt ja Duken selkä ovat suosikkikohteita. Selviä sinkin puutosoireita siis. Tämä ei ollut eka kerta, viime keväänä oli samoja oireita ja silloin avuksi otettiin sinkkikuuri. Niin nytkin.

Tein pienen kokeen: Hain äsken kaupasta Black Horsen sinkkiä, samaa mitä Salama söi koko viime kevään samoista edellä mainituista syistä. Otin sitä hiukan kämmenelle ja hyvä kun varsa ei nielaissut koko kättäni. Kämmenen nuolemista se ei meinannut lopettaa sitten millään - myös Duke kävi apajilla katsomassa tarjontaa, mutta nenäänsä nyrpistäen kääntyi pois. Sille ei siis tuo melko järkyttävän makuinen sinkkipulveri uponnut lainkaan.

Siis, tässä se taas nähtiin. Vaikka paperilla näyttäisi kaikki hyvältä, ei välttämättä kaikki tarpeet täyty sittenkään. Jokainen on oma yksilönsä ja asiat vaikuttavat niin yksilöllisesti. Maalaisjärki lienee jälleen se ainut ja oikea sekä ensisijainen arviointimittari, eikä hienot analyysipaperit. ;)

PS. Vuosi sitten telmittiin meilläkin paksussa lumihangessa - nyt tarjolla on vain jäätikköä, mutta onneksi alla on hokkikengät. Jos täällä joku luistelee, se on minä. ;)

12.2.2013.