Sittenkin ihana lauantai

Kiiltokuvapouni 20.4.2013

Aamulla reissasin Tarulandiaan ja siellä ohjelmassa oli ihkujen miniponien pällistelyä ja valjastusta sekä reipas 18km maastolenkki ihanan Pördien kanssa. Mahdankohan kävellä huomenna..?

Kotona kieriskelin ensin hetken itsesäälissä eilisen takia, kunnes päätin jälleen nostaa kissan pöydälle. Asiat eivät muutu, jos niitä ei edes koita muuttaa. Tämä on ensimmäinen hevoseni, joka reagoi tällä tavoin epämiellyttäviin asioihin ja minulla tuntuu loppuvan työkalut sen kanssa. Siispä haemme apua muualta - otan sen vähän siltä kantilta, että ihan kuin oltaisiin menossa vaikkapa ratsastustunnille. Sama idea ja hyöty, eikä koskaan voi olla tarpeeksi hyvä. Toivottavasti saan pian jonkun pitämään "tuntia" kotiin, ollaan myös pienellä porukalla puuhamassa jonkinlaista kurssia aiheen tiimoilta (pitäjä vielä avoin) tänne viimeistään syksyllä.

Salkku pääsi tänään ensin harjattavaksi luumupuun nokkaan, jonka vieressä sattui lojumaan kaivosta tuleva puutarhaletku. Sitä oli kiva mulkoilla ja sille oli mukavaa puhista. Hetkeä ennen varsa oli oma-aloitteisesti ottanut megahyvän sähköiskun aidasta ja puhisi nyt ihan kaikkea. Ajattelin mukavan harjauksen ja rapsuttelun vähän rentouttavan sitä, mutta tyyppi ei ollut ihan samaa mieltä. :D

Siispä (ketju)naru riimuun ja ensimmäinen lenkki pihan ympäri. Isäni siirteli juuri tikapuita, joita kävimme katsomassa. Ne olivat Salaman mielestä kivat, ei nähty pakoreaktiota. Sitten marssittiin katsomaan postilaatikkoa ja sattuipa siinä menemään yksi moottoripyöräkin reippaasti ohi (meidän kohdalla on ikävä kyllä hyvä kiihdyttelysuora...), ei reaktiota. Varsa oli "puolipitkässä" narussa koko ajan. Huvikseni heilautin vähän narua ja Salama pysähtyi. Ajattelin sen olevan vahinko, joten koitin muutaman kerran uudelleen. Se pysähtyi aina vain ja narua lisää heilauttamalla peruutti. Uskomatonta!

Jatkettiin lenkkiä metsään, jossa Salama sai tulla löysässä narussa perässä. Yleensä se on ollut kiltisti mennessä, mutta tullessa jyrännyt ja kiilannut. Metsässä se seurasi juuri minun jälkiäni ja tuli oikeista väleistä (siellä on paikoin erittäin paljon puita) ja jälleen narua heiluttelemalla pysähtyi mennen tullen. Lopulta tultiin metsästä pois meidän tallin takaa, jossa täytyy kierrellä lantasäkkien ohi ja lopulta kävellä ison vesilammikon läpi. Varsani, joka pelkää ei pidä vedestä, haisteli lammikkoa ja marssi sen jälkeen perässäni lammikon läpi rauhallisin askelin. Ei hypännyt jättiloikalla syliin tai yrittänyt neuvotella ja poistua takavasempaan, ihan uskomatonta!

Hymy korvissa jäin vielä ihastelemaan lapsukaisten leikkiä. Havahduin myös siihen, että kevät on vihdoin tullut - ruoho vihertää jo, leskenlehdet kukkivat ja mikä ihaninta, Salaman turkki kiiltää kuin kiiltokuva. Dukella on vielä sellainen kevyt villainen potkupuku yllä, mutta eiköhän se luovu siitä ennemmin tai myöhemmin.

Ruoho vihertää jo.

Nahinaa.

Nypläystä yläilmoissa.

Nypläystä alailmoissa.

Isoa ja pientä turpaa.

Kukkuluuruu.