Tämä postaus on kuin kuluneiden viikkojen kelit. Niissä ei ole oikein ole ollut järkeä, taaskaan. On siis ilmoja pidellyt:
On ollut leikisti vähän lunta. Siltikin laitettiin näkymättömyystakit päälle.
Välillä on satanut niin paljon, ettei paras loimikaan pitänyt enää vettä koko päivää.
Siinäkin oli omat plussansa: Kenttä oli sula.
Aina ei ole huvittanut. Ei harmita, koska niinä päivinä maa / kenttä / kaikki maaperä ovat olleet kivikovia.
Ja välillä on huvittanut paljonkin, vaikka onkin pimeää kuin tontun rekussa. Tässä tämän hetkinen lumimäärä. Kelpaa, kohta on uusi peltokin ratsastuskelpoinen!
Sitten on söpistelty. Tuona päivänä oli kiva ilma, aurinko paistoi melkein kaksi minuuttia. Ja Salama hörisi allekirjoittaneelle alastullessa, se on kivaa. Aina ei hörinöitä heru, jos ja kun ihminen on ollut tyhmä.
Varsan vahtiminen (yksin) on rankkaa. Varsa syö karsinassaan ja Salama ei yltänyt heiniin, joten hän nukahti siihen sitten turpa tuettuna.
Tähän väliin muistiin ihan vain lapakuoppakuva. Niitä ei tosin ole, lapakuoppia siis. Joskus oli.
Kimoläiskät valtaavat selänkin jo.
Salkku 17.12. Melkein tuli hikikin.
Sitten kirsikkana kakun päällä: Luulin ostaneeni hauskan lelun varsalle, se kun rakastaa kaikkia kumisia värkkejä:
Matka varsan leluksi voi ottaa aikansa, terkuin Salama.
(Possu on piilotettu. T. Ak)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti