lauantai 25. elokuuta 2018

Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan


Kerran kesässä on päästävä Tiinan tunnille. Tänään oli se päivä. 

Matkaan lähti sopivan reipas, rento ja hyväntuulinen Salamanteri. Vaikka sen kanssa matkustaminen on aina ollut helppoa, on se nykyään suorastaan mukavaa, kun se on niin fiksu.

Ihanat korvat. Voin melkein kuulla Salaman aivosolujen sähköimpulssien värähtelyn tätä kuvaa katsoessa...
Koska takapolvet, on takajalkojen rehti ja rehellinen koukistaminen vielä Salamalle vaikeaa. Helpommalla pääsee jättämällä takajalat taakse. Siispä asiaan on kiinnitettävä huomiota. Tätä työstettiin ensin vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä niin, että takajalan tuli astua mahan alle, muttei ristiin. Oma sisäistuinluu sai olla aika edessä ja alhaalla, ulkopohje sai hengata vähän toimettomana ja kun kaikki taivaankappaleet olivat balanssissa, piti käyntiä ajatella aktiivisemmaksi. Vauhtia ei saanut lisätä, mutta takajalkojen tuli olla aktiivisemmat. Salama koitti paeta tilanteesta heittäytymällä edestä tyhjäksi, tämä tuli korjata ihan vain ojentamalla pikkurillit suoraksi ja nostamalla kättä hieman hetkellisesti. Vetämään ei saanut jäädä, vaikka mieli teki. Pikkurillitemppu toimi!

Oikeassa kierroksessa jatkettiin samaa, tosin siinä suunnassa korjattavaa oli enempi lapojen asennossa. Tässä kierroksessa lapoja tuli ajatella ulos, niin sisätakajalka sai paremmin tilaa. Vaikeaa, muttei mahdotonta.


Samaa harjoitusta tehtiin myös harjoitusravissa. Ja kun verryttiin molemmat (pitkä työviikko tuntui vähän jäykkänä selkänä, voin kertoa), alkoivat takajalat ihan todella koukistua ja polkea alle. Pienin hetkin me leijailtiin siinä. Ja kun meni vaikeaksi, otettiin hengähdystauko kevyessä isossa ravissa kentän ympäri. 


Sitten ällä. Eli laukka. Salaman mielestä kiva juttu, jos ratsastaja osaa. Tällä hetkellä se ei osaa, mutta yrittää kyllä ja on parantanut tapojaan jo vähän. Nostot onnistuvat hyvin ja ne ovat nättejä, mutta sen jälkeen jätän hevosen vähän oman onnensa nojaan. Jos ja kun Salama saa päättää, niin pääseehän sitä kävellenkin perille. 

Laukannostoa ennen pitää muistaa, että niska on ylhäällä. Salama helposti kuumenee ja kiikuttaa alaleuka tiukkana menemään, koska kohta kuitenkin laukataan. Jotta nosto olisi tasapainoinen, on takaosan tietty oltava alla. Jälleen otettiin pikkurillitemppu avuksi: Käsi hetkeksi ylös, hevosen niska ylös ja kun se ihan hiemankin hidastaa, nostetaan laukka. Ja simsalabim, laukka pyöri. Allekirjoittaneen tulee muistaa, ettei tätä hevosta ratsasteta lainkaan sisäpohkeella laukassa. 


Eli kotiläksyksi kurinalaisuutta ("tämä hevonen tuntee sut läpikotaisin ja käyttää sun heikkoja kohtia häikäilemättä hyväksi"), aktiivisempia takajalkoja ja sopivassa suhteessa polvijumppaa. Katsellaan taas joskus, milloin seuraavaan kerran ehditään ja päästään jonnekin. :)

Muutama videopätkä ihan vaan muistoksi:

Käyntiä vasemmalle:
(Salama sanoo et tää on vaikeaa, tee itse)
https://youtu.be/3DUS8PUo3ac
https://youtu.be/BzCQ2F1JaQ8

Käyntiä oikealle:
(Jos ei saa valua alas ja vaikeaa on, pällistelen sitten mörköjä, t. Salkku)
https://youtu.be/GvoG1UHaHIs

Kevyttä ravia hengähdystauoksi:
https://youtu.be/xzNfVQaT0LM (tässä vähän lopussa jyräysvaihde menee päälle)
https://youtu.be/8rtVRSyYbCE (tässä jo paremmin)

Harjoitusravia oikeaan, lavat ulos ja sisätakajalka alle:
https://youtu.be/W1EprS8A2n0
(alussa pakka levällään ku Jokisen eväät, lopussa tulee muutama kiva askel)

Salkkuponiini. Turpis vinossa ja kaikkea. <3

4 kommenttia:

  1. Tuollai vaan käytte Salaman kanssa vaikka ja missä! Mitä tämä on?!;) mahtavaa! Ja kylläpä S:n kanssa jo aivan passaakin käydä, hänestä on kuoriutumassa oikein kelpo ratsu!

    VastaaPoista