tiistai 1. joulukuuta 2015

Keep on going

Nämä olivat 13-vuotiaan mielestä tuolloin tärkeitä juttuja: Milloin tultiin ja mentiin, mitä tehtiin.
Muuten yksityiskohdilla ei niin väliä.
Jossain kohtaa olennaisempaa oli taas se, miten ja missä mitäkin tehtiin. 
Jossain kohtaa taas koko homman luonne vähän muuttui.
Blogista tuli blogi tässä muodossa alkuvuonna 2011. 
Näinä pimeinä päivinä sateen piiskatessa ikkunaan on pakko ihmetellä sitä, mikä on se jokin, mikä saa jaksamaan tätä hommaa vuodesta toiseen? Niin koko hevostelua kuin myös tätä blogihommaa.

Vastaus oli lopulta helppo keksiä. Palava intohimo ja rakkaus lajiin. Se on kai se juttu. Itse lukeuden niihin, jotka tekevät mieluisia juttuja vain koko sydämestään ja täydellä energialla. Muuten ei ehkä edes kannattaisi.

En sinänsä välitä kauheasti uskonnollisista asioista, mutta taannoin yksissä häissä kuultuani pitkästä aikaa ensimmäisen kirjeen korinttilaisille, jäin miettimään kuulemaani:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Lajina hevosurheilu - teki sitä sitten pullaponitasolla harrastaen tai vakavasti enemmän kilpaillen - on rankkaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Vähän niin kuin rakkauskin: Joka päivä ei ehkä ole mieletöntä ilotulitusta, mutta kun on, se antaa ihan käsittämätöntä energiaa huomiselle. 

Jotkut hevoset kolahtavat vähän kovemmin.
Salama on sellainen ja se onkin arkeni suurimpia kantavia voimia.
(Jos se ei vielä ole käynyt selväksi ;)
Kaiken tämän harmaan ja sateisen talven keskellä olikin ihan huikeaa saada blogin tiimoilta seuraavanlaisia uutisia:

"Playsson.net järjestää ensimmäisen hevosalan BLOGIEXPO2015-tapahtuman la 12.12.2015
Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen seminaaritiloissa (2. kerros). Tapahtumassa palkitaan parhaimpia blogeja eri kategorioista ja niiden ulkopuolelta. Marraskuun aikana tehdyssä kartoituksessa kerättiin lukijoilta ääniä ehdokkaiden löytämiseksi. Mukaan pääsi äänimäärien perusteella yhteensä 12 blogia, joista yksi on sinun!"

SD-team, joka sai muuten nykyisen nimensä alunperin juurikin Salaman ja Duken mukaan, on ehdolla hyvän mielen blogi-kategoriassa. Saimme kavereiksi samaan kategoriaan mielestäni kaksi Suomen kovinta blogia: Jillan ja Kaktun! Tämä onkin valtava kunnia, että oma pieni blogini, jota ihan todella tykkään tehdä ja kirjoittaa, on päässyt näin pitkälle näissä karkeloissa - ja vieläpä ihan yllättäin, äänestystulos nimittäin pääsi yllättämään allekirjoittaneen aivan totaalisesti. En voi siis muuta kuin kiittää teitä rakkaat ja arvoisat lukijat! 

Vielä on jäljellä viimeinen äänestysrupeama: TÄSTÄ pääset katsomaan muut kategoriat, ehdokkaat sekä äänestämään omia suosikkejasi! Äänestysaikaa on 8.12.2015 asti.
LINKKI ÄÄNESTYKSEEN

6 kommenttia:

  1. Todellista rakkautta lajiin siinä tarvitaankin, kun aletaan soittaa päivystävää eläinlääkäriä hevoselle. Kun nyt määräis antibiootit imppariin tai jos haluais kävis kattomassa antibioottikuurin mahdollisen tarpeen. Luonnollisesti lähin on eri kaupungista, jonkun sortin marsutohtori ja vetää homman koomisuuksiin asti överiksi. Lasku tulee vissiin joskus postissa, sitten voi olla ettei naurata enää yhtään.. Sainpahan tietysti sen antibiootin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mutta hymähdin. :D Tuli muisto vuosien takaa mieleen, kun yksi hevonen oli kolhaissut silmänsä viikonloppuiltana ja se oli muurautunut kiinni. Soitto päivystävälle ja kipulääkettä/muuta ensiapua pyytämään. Vastaus oli tyyliin se, että anna Buranaa tai jotain, kyllä se selviää.

      No, silmä säilyi, ei sillä, mutta kyllä oli surkuhupaisaa silloin tuo päivystystoiminta. Tämän jälkeen tuli koettua saman tohtorin osalta pari muutakin pikkujuttua, nykyään onneksi tätä lääkäriä ei enää siinä virassa ole.

      Poista
    2. Täällä sama! Hevosia pelkäävä päivystävä ell antoi ruunalle niin paljon rauhoittavaa että sitä piti oikein kahden ihmisen voimin tukea isoa hevosta että pysyi pystyssä :D Noh, ei ainakaan ollut vaikea tutkittava mutta kun se käyttäytyy kyllä ihan kiltisti ilmankin rauhoitusta... :D

      Poista
    3. Tämä on kans yks, kun elukat vedetään niin känniin, että soi... Siis ne kiltit yksilöt. :/

      Poista
  2. Samaan sarjaan kuuluu se, kun kaverin hevonen repi jalkansa laitumella. Paikalle tuli hevosia pelkäävä päivystäjä, joka totesi "on se varmaan kipeä", mutta ei uskaltanut koskea hevoseen. Tai kun itse soitin sunnuntaina eläinlääkäriä ähkyhevoselle ja naapurikunnan päivystäjä oli sitä mieltä, ettei sellaista voi kotona hoitaa, mene klinikalle. Ehdotin letkutusta, mutta ei. Onneksi ottivat klinikalle ilman lähetettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas! :( Meillä kyllä päivystävän sai, mutta kesti tuntikausia se tulo. Niinä parina kertoina, kun näin epäonnekkaasti on käynyt...

      Poista