Tuotetestausta: Back On Track lapasuojus

Lokakuussa törmäsin Back On Trackin uutuuksiin ja niistä tämä lapasuojus jäi kummittelemaan mieleeni. 

Salama sai viime keväänä oikeaan lapaan lihasrevähdyksen kaaduttuaan pellolla melko huikean rodeosarjan päätteeksi. Vaikka tuo vamma parani ajan ja hoidon kanssa lähes huomaamattomaksi, ovat lavat Salaman arka paikka edelleen. Sen huomaa hyvin esimerkiksi kengittäessä, kun etujalkaa pitäisi venyttää ständin päälle. Se on epämiellyttävää ja usein siinä kohtaa vaikeudet alkavatkin. Hieronnan ja venytysten lisäksi ajattelinkin, että tästä tuotteesta voisi olla apua meille. Kokonaista BOT-loimea ei näiden loimisilppureiden parissa uskalla (= raaski) käyttää, mutta tämän lapasuojan voi piilottaa esim. kuivatus- tai sadeloimen alle suojaan. Selänlämmittimen kanssa kävi taas niin, että sen vaikutuspaikka oli jossain kyljellä tai hännänjuuressä, tässä XW-leveässä selässä se näytti ja tuntui ihan patalapulta. 

Tontut kuulivat toiveeni ja tällä viikolla oma kuriiripalvelu toi meillekin tällaisen:

Lapasuojuksien kokoskaala on 125-165cm eli koot menevät loimien selkämitan mukaan. Salaman kooksi valikoin vähän arvuutellen 155cm, joka on Salaman käyttämä loimikoko muutenkin. Paketista otettaessa lapasuojus näytti valtavalta, mutta toisaalta taas, ei tuo hevonenkaan mikään arkipäivän sanomalehti ole, päinvastoin. Itse hevosen päälle tuo lycra-asu sopi hyvin ja itseasiassa mahavyössä olisi ollut varaa vielä isommallekin.

Suojus puetaan perinteisellä tavalla pään yli pujottaen ja kiinnitetään etujalkojen takaa tarranauhalla. Etujalkojen väliin ei tule mitään remmiä. Siitä huolimatta suojus pysyy suurin piirtein paikoillaan.

Yllätyin hieman siitä, että keraamista kangasta on vain yläosassa eli melko paksut tyynyt asettuvat vain lapojen "yläosaan". Lisäksi kurkun ja sään kohdalla on omat tyynynsä. Muuten suojus on perinteistä lycraa eli ohutta, liukasta ja joustavaa kangasta.

Tyynyt ovat irroitettavat eli ne voi tarvittaessa poistaa. Tällöin suojus vastaa ihan tavallista lapasuojusta. Tyynyt irtoavat myös helposti, sillä suojuksen etuosa on jostain syystä täysin avonainen. Itse ajattelin ommella tyynyjen suojaksi pari tikkiä tai laittaa jopa tarranauhat siihen. Voisin kuvitella, että noin avoimin oltavin ne irtoavat jo vaikka hevosen piehtaroidessa tai ravistellessa itseään. 

Lapasuojus kuvattuna edestäpäin.

Salama on jo vähän kuuluisakin siitä, että jos jokin ahdistaa, se hävitetään. BOT-tallisuojat eivät kaikkien hyötyjensä jälkeenkään olleet kovinkaan hyvä menestys, sillä Ruuna Reipas murhasi ne kerta toisensa jälkeen. Kinnersuojat ovat pääsääntöisesti saaneet olla paikoillaan, mutta kerran muistan etsineeni atomeiksi revittyjä remmejä turvepatjan seasta, kun toistaiseksi tuntemattomasta syystä Salama oli ne päättänyt yhtenä yönä tuhota. Lapasuojusta on nyt testailtu muutama päivä niin, että se on ollut vajaan tunnin päällä. Voisi luulla, että läpättävä lycraviitta ärsyttäisi, mutta toistaiseksi se on saanut olla ihan rauhassa.

Myös lämpövaikutuksen huomaa: Kun suojan ottaa pois, on lycrakankaan kohdilla hevosen lämpötila ihan normaali. Tyynyjen kohdalta iho on huomattavasti lämpimämpi, kuten pitääkin. Tuote siis toimii, vaikka vastassa on tiheä ja suht paksu talvikarva.

Odottavaisin mielin siis lähdemme testaamaan tätä uutuutta! Vaikkei Salama olekaan klipattu, eikä sitä välttämättä edes päivittäin loimiteta, voisin kuvitella tästä silti olevan hyötyä juuri esim. treenien jälkeen kuivatusloimen kanssa.

Milloin sitten taas treenataan? En tiedä. Salaman keuhkojen lima on edelleen 91 prosenttisesti neutrofiilien valtaamaa, vaikka tuon lukeman pitäisi olla alle 50%. Onneksi polle on kuumeeton ja syö hyvin, enää se yskähteleekin oikeastaan vain harvakseltaan. Nenä kuitenkin kutiaa kovin ja se tuottaa pieniä hankaluuksia käyntimaastojen aikana. ;) Lääkekuuri jatkuu ja kontrolli odottaa vuodenvaihteessa. Tämä onkin tallimme eka räkätauti, pakko sanoa - ensi keväänä tallini täyttää kahdeksan vuotta ja vasta nyt tämänsorttinen pöpö rantautuu tännekin. Samalla se on Salamankin eka flunssa, se ehti siis elää melkein 5-vuotiaaksi ilman mitään tällaisia. Ehkä siksi mokoma iskikin niin rajusti siihen.

Samassa satsissa lapasuojan kanssa saapui myös Back On Trackin kouluhuopa, josta olen ehkä noin 10 vuotta jo haaveillut... On sitten kiva huopa valmiina, jos ja kun tästä päästään taas arkeen takaisin!

PS. Tämä postaus on sponsoroimaton.