tiistai 22. joulukuuta 2015

Hiphurraa


Pikaiset kuulumiset täältä, ennen kuin hiljennymme joulun viettoon. Toivottavasti ehjin nahoin.

Lauantaina 19.12. huomioni kiinnittyi Salamaan, joka oli päiväunilla muiden kanssa vakinurkassaan. Sen sijaan, että se olisi satunnaisesti silloin tällöin vaihtanut lepuuteltavaa jalkaa, keinui se tavallista useammin etujalalta toiselle. Hyvin pian tämän jälkeen se kuitenkin paini Reinon kanssa ja tepasteli sen perässä tärkeänä, liikkuen hyvin.

Sunnuntaina 20.12. pimeyden laskeutuessa mäelle satuloin Salaman kävelysessiota varten. Hirnuen se tuli tarhassa vastaan, kuten yleensäkin. Ehkä hieman kankeasti se kääntyi portilla, kun suljin aitalankoja. Talliin se tepasteli kuitenkin reippaasti ja ruoka maistui varusteita laittaessa hyvin. Jalat olivat sulat ja kuivat, ne kun tarkastan joka käänteessä rutiininomaisesti.

Mentiin ensin kentälle. Suustaan se oli levoton eli hälytyskellojeni olisi pitänyt soida tässä kohtaa jo. Tämä kun on normaalisti suunsa kanssa rauhallinen, löysä turparemmi on lähinnä koristeena. Otin alkukäyntien jälkeen vähän raviakin, ihan vaan herätelläkseni ruunaa. Raviin se lähti mielellään, mutta moottori kävi aika säästöliekeillä. Ajattelin, että turha tahkota nyt kentällä, joten siirryttiin pihalenkille.


Pihalenkki ei ole tasainen, vaan se kiertää pihan loivan rinteen niin, että oikeaan kierrokseen on enempi ylämäkeä ja vastaavasti taas vasempaan kierrokseen tallin kohdalla on pieni jyrkempi mäki. Ihmettelin, miksi Salama on pihallakin niin rauhallinen ja varsinkin alamäkeen jotenkin tosi himmaileva.

Otin koeluontoisesti ravia: Vej selvä ontuma. Tulin alas, taluttaen sama juttu, ilman satulaa myös. Tarkastin kaviot, puhdistin nahkapohjallisten aluset huolellisesti (ei merkittäviä löydöksiä), edelleen vej oli selvästi huono. Edelleen jalat sulat ja viileät, kaviotkin. Vuohispulssit eivät olleet hakkavat, löysin ne kyllä. Varmuuden vuoksi jääpalat jalkoihin ja heppa lepoon. Kylmäsin etujalat illan aikana vielä kolme kertaa ja annoin tulehduskipulääkkeen.

Maanantaiaamuna klo 5.20 heräsin siihen ajatukseen, että sillä on nyt saletisti kaviokuume ja se ehkä muuten kuolee siihen. Tätä koko ajan vahvistuvaa ajatusta ei auttanut yhtään se, että Salama astui karsinastaan ulos niin, että ekat kaksi askelta vasemmalla etujalalla olivat vähän kankeampia, mutta sen jälkeen se käveli normaalisti. Pirautin heti aamulla tutulle eläinlääkärille, joka kävi vielä samana iltapäivänä tsekkaamassa tilanteen.


Kurvasin töistä kotipihaan samaan aikaan kuin eläinlääkärikin, joten vastassa oli ihan aidossa luonnontilassa oleva (lue: kurassa huolellisesti piehtaroinut läsipää) Ruuna Reipas. Tarhan portilla se kääntyi nyt ihan ok. Käveli pitkääkin pidemmällä askeleella ja ravissa vei minua kuin märkää rättiä pitkin pihaa. (Joo, siihen on syynsä, miksi tätä ei talutella riimulla ja lyhyellä narulla...) Pienellä ympyrällä se pälyili vain nurmikolle (koska nälkä) ja tepasteli reippain askelin molempiin suuntiin. Kaviossa ei ollut pihtiarkuutta, eikä lämpöä. Vuohispulssi ei ollut hakkaava, molemmista etujaloista se kyllä löytyi, kuten pitääkin.

Salamahan on ollut nyt kuukauden kortisonikuurilla, joten huoli kaviokuumeesta ei ole lainkaan mitätön. Viikonloppuna nähdyt oireet ovat hyvin tyypillisiä lievän kaviokuumeen oireita ja itse hevonenkin sopii ikävä kyllä riskialttiiden ryhmään. Kortisoni lopetettiin nyt samantien, onneksi yskä sentään on vihdoin jo parempaan päin. Kaappiin varattiin pyhiksi tarvittavia lääkkeitä, jos oireet palaavat. Etujalkojen kylmäystä jatketaan ja ensi viikolla käydään muutenkin klinikalla näytillä, joten varmasti tähänkin asiaan palataan vielä. Toivottavasti tämä oireilu kuitenkin oli jo tässä...

Salama on syönyt nyt pelkästään säilöheinää, jossa sokerit ovat keskimäärin 144g/kg. Heti joulun jälkeen pihaan tulee lopputalveksi paaleja, jossa sokerit keskimäärin 109g/kg. Väkirehuja se ei nyt varsinaisesti saa, Formula 4 Feetin lisäksi pienen ripauksen matalasokerista täysrehua, jotta vielä viikon jatkuva sulfa menee alas.

Saa siis nähdä, miten riemukasta joulua täällä vietetään.

Loppuun vielä jouluinen kuva luomaan joulutunnelmaa. Tämä otettu 23.12.2014.

18 kommenttia:

  1. Voi, kyllähän tuo kieltämättä lievältä kaviokuumeelta kuulostaa. Toivottavasti oireita ei tule tuon enempää ja saatte viettää joulua rauhassa! Rapsutuksia potilaalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi näyttää hyvältä, hevosella on menohaluja vaikka muille jakaa. Sen huomaa ihan tarhaan viedessä tai sieltä pois tullessa. ;)

      Poista
  2. Toivottavasti oireilut ei jatku ja saatte viettää rauhallisen joulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan! Tänään tilanne oli kuitenkin aika hyvä. Toivottavasti sellaisena myös pysyy.

      Poista
  3. Voihan rähmä. Olen monesti miettinyt, miksi toiset porskuttavat riskirajoilla ilman riskien toteutumista ja toisilla kaikki, mikä voi mennä pieleen, todella myös menee pieleen. Toivottavasti kuitenkin pääsette säikähdyksellä!

    Oliko teillä muuten kortisoni ihan pillereinä? Jos kyllä ja jos tulee vielä tarve hoitaa keuhkoja kortisonilla niin inhaloitavassa kortisonissahan on pienempi kaviokuumeriski kuin yleiskortisonissa (ja usein parempi vaste, kun aine menee suoraan keuhkoihin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä riskirajoilla porskuttavia on yllättävän paljon. Ihan oikeasti. Tässäkin tapauksessa mennään siellä, nimittäin oma sietokyky on aika heikoilla nyt... Ehkä tästä yhdestä hepasta ei saisi tykätä niin paljoa... ;)

      Kiitos kortisonivinkistä! Toivottavasti siihen ei enää tarvitse palata... Pitää kuitenkin pistää korvan taakse tuo inhalaatiovinkki, jos joskus tilanne sellaisen vaatii.

      Poista
  4. Voi kurjuus sentään! :( Toivottavasti tämä oireilu oli nyt tässä eikä jatku enää. Rauhallista Joulua teille, painotus todellakin sanalla _rauhallista_!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan! Voihan tuo oireilu olla muutakin, mutta pelottavan kaviokuumeiselta tuo näytti.

      Poista
  5. Meneekö huonon tuurin piikkiin? Ihan kamala tilanne.
    Kaviokuume epäilyssä kengät pois, hevonen koppihoitoon hiekalle tms. pehmeä alusta ja joustokiilat kavion alle jeesusteipillä ellet saa kengittäjää paikalle saat varmasti itse kengät pois ja voit teipata vaikka sideharsorullat kantojen alle. Rotaatio etenee koko ajan siellä kavion sisällä, vaikka oireet kipulääkityksellä vähäisemmät ja ne rotaation aiheuttamat vauriot tulee estää ellei halua laittaa pollea monttuun.
    Väkirehut pois, heinä liotukseen välittömästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi.

      Meneekö huonon tuurin piikkiin? Toivottavasti.

      Kovin tarkkana olen ollut nyt, juuri tuon ennalta tiedossa olleen riskin vuoksi. On kävelty mahdollisimman paljon, jotta aineenvaihdunta pysyy yllä. Olen seurannut vuohispulsseja juuri samasta syystä, jotta saa vertailukohtaa. Kylmäysjutut nyt kuuluvat arkeen jo valmiiksi, joten ne eivät sinänsä ole uusi juttu. :)

      Soittelin juuri eläinlääkärille heti tuosta syystä, jotta saadaan kuvailemasi hoito käyntiin, jos sille tarve on. Yllättäin heppa olikin vallan villi ja tänään sama meno jatkui. Se on kuulemma hyvä merkki. KK-oireita ei eilen iltapäivällä havaittu, onneksi! Kuulemma joskus tuollaista ohimenevää oireilua voi olla ja joskus tauti iskee päälle sitten tosissaan myöhemmin, jos on iskeäkseen. Tällä sen aiheuttaja on 99% varmuudella tuo kortisoni, muuten kaikki on sinänsä entisellään. Kaappiin varattiin nyt tarvittavat lääkkeet ja jos kengät pitää riisua, löytyy tossua ja Finnfoamia kotoa myös. Ell:n ohje oli, että mikäli oireet palaavat, samantien pehmeälle pohjalle karsinaan, kipulääke päälle jne. Kaviokuvista oli juttua, ne saatetaan napata jo ensi viikolla, jos siltä näyttää. Jos jotain, niin tuosta vej:stä ainakin on vertailukuvia, se kun oli tapetilla viimeksi elokuussa. Voi olla, että oej:kin on joskus kuvattu, en enää muista kaikkia.

      Poista
  6. Voi rähmä! Tutulle oireilu ikävä kyllä kuulostaa. Rippehän oireili tasan yhden illan.. Mutta toisaalta, sillä oli jaloissa selvästi erottuva turvotus ja kuumotus monta päivää, vaikka kaikki muut oireet katosivat hetkessä. Ja sen oireilu oli jo todella selkeää, se koitti käytävällä kaataa painoa takasille ja stepppasi todella tuskaisesti.
    Pidän peukkuja, että oireet pysyy poissa, eikä tarvitse ryhtyä tähän turhauttavaan kaviokuume-rumbaan. Ääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan siis suosiolla pyytää ne kaviokuvat jo seuraavalla kerralla... :S

      Vielä tänään illallakin Salama oli iloinen pirteä itsensä... Se on hyvä merkki, tämä menee helposti vaisuksi, jos (kun) joku mättää.

      Poista
    2. Voisihan ne olla hyvä ottaa.. Näkisi vähän, missä mennään ja ettei ole mitään muutoksia tullut. Jostain joskus kuulin tai luin, että kortisonin aiheuttama kaviokuume on yleensä rajumpi ja tuhoisampi.

      Ripellähän ei kuvissa mitään näkynyt, vaikka oireet oli tosiaan rajut ja se on tietääkseni sairastanut joskus ennenkin. Että eihän se aina maailmanloppua tarkoita. :)

      Mutta ole huoletta nyt jos oireilu on kadonnut ja Salaman vointi hyvä. Voihan se olla, että ensiapu pysäytti tulehduksen ajoissa ja kortisonin lopettaminen pitää sen poissa.

      Hyvää Joulua!

      Poista
    3. Samaa olen kuullut, että hormoniperäinen kk on raju ja nopeaoireinen? Toki poikkeukset vahvistavat aina säännöt... Tänään(kin) Salama oli aika happy, se talutteli minua (pieni videotodiste...), eli hieman jo rennommin fiiliksin jatketaan jouluun!

      Poista
    4. Salaman kohdalla se menee usein niin, että mitä toimimattomampi, sitä terveempi pää! :D Virtaa oli tänään kuin pienessä kylässä, ai että se oli hauskaa. :D

      Poista
  7. Uh, kaviokuume on kyllä yksi viheliäisimmistä sairauksista ikinä. Sitä ei kyllä kenellekään toivoisi.
    Toivottavasti saatte sentään joulun viettää rauhassa kaikilta taudeilta *<:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä todella toivotaan! Pyhistä olisi joskus kiva nauttiakin. ;)

      Poista