keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Toini, pala toivoa


Toini oli kuin pala taivasta. Toivoa, iloa, herkkyyttä, luotettavuutta.

Se oli ihan äärettömän kiltti tamma. Lempeän hellästi se näytti ja piti pojille rajat. Oli itsekin kovin leikkisä ja iloinen hevonen, kaikkien kaveri. Se sopeutui poikien luo samantien ilman sen suurempaa draamaa. Se tuli aina höristen tarhassa vastaan porkkanoiden toivossa. Niin myös viimeisenä päivänään.

Olin kovin iloinen, kun tamma tuli. Olin aidosti onnellinen. Sain luottoratsun, joka oli kuin kopio emästään. Muistan, kun elokuussa viikkasin sen loimia telineeseen ja mietin, miten tämä onkaan liian hyvää ollakseen totta. Toini oli niin kauniskin.


Syksyn aikana Salama 3v. sai paljon hyviä kokemuksia maastoreissuilta. Metsää, peltoa, vierasta maata ja kaikkea muutakin pelkäävä hevonen muuttui nopeasti reippaaksi ja hiukan jopa varmaksi maastoilijaksi Toinin perässä. Liikenteen pahuudet Salama sieti hienosti konkaritamman perässä. Toinin häntä oli turvapaikka, johon tiukoissa paikoissa vetäydyttiin.

Toini oli ollut juuri mammalomalla meille tullessaan, joten se otettiin hyvin varovaisesti käyttöön. Ei mennyt aikaakaan, kun tamma onnahteli ensimmäisiä kertoja. Sen ajateltiin olevan lihasjumia, vanhan lapavamman aiheuttamaa ehkä. Se kengitettiin viimeisen päälle ja käyttäytyi siinäkin kuin unelma. Satuloita sovitettiin ja vaihdettiin tiuhaan. Tamman selkä muuttui ja satulaa pidettiin syypäänä moneen. Tamma sai levätä. Emänsä veti selkänsä helposti jumiin, joten Toiniakin loimitettiin ahkerasti. Se sai kipulääkekuurin.

Huili jatkui. Aina välillä kokeiltiin, miten se liikkuu. Syksyn mittaan ontuma ja epämääräisyys pahenivat. Selkään mennessä se ilmaisi selvästi, ettei tämä ole mukavaa. Tamma käytettiin klinikalla. Tiedossa oli, että ainakin vasemmassa etupolvessa on haurastumaa. Se siellä olikin ja lopulta vasen etupolvi ja oikea takajalka olivat ne, mitä se eniten ontui. Ennuste tällaiselle on aina yhtä epämääräinen kuin löydöskin. Jos hevosen polvessa näkyy röntgenkuvissa jotain, on siellä usein muutokset jo todella isoja ja kipua aiheuttavia. Polvivaivat ovat nimittäin vaikeita kuvantaa.


Katsottiin kuukausi, annettiin kipulääkekuuri, kylmättiin ja hoivattiin. Sitten en enää kestänyt. Tamma oli kyllä täynnä elämäniloa ja riehui tarhassa päivittäin, mutta samalla ontui päivä päivältä enemmän.

Oli aika tehdä päätöksiä muun elämän painostaessa päälle. Katselin sille hetken ylläpitokoteja seurahevosajatuksella, jos vaikka jalka kuukausien mittaan tokenisi, mutta lopulta koin sen vääräksi. Hienolle hevoselle ainut oikea paikka on taivaslaidun. Sinne Toini matkasikin sitten 16. joulukuuta 2014, vain 7-vuotiaana.

Pojat menettivät johtajatammansa, maastokaverinsa ja minä hevosystävän, jossa oli paljon potentiaalia monipuoliseksi harrastehevoseksi. Toinin aukkoa ei täytetä nyt eikä ehkä koskaan.

28 kommenttia:

  1. <3 Kyyneleitä, paljon sellaisia kyyneleitä, joita vain isot menetykset aiheuttavat. Voimia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kun päätös on tehty ja asiat hoidettu, helpottaa. Tieto siitä, että kaikki on hoidettu asianmukaisesti loppuun helpottaa. Tosin sitten jää ikävä. Ikävä, joka kumpuaa välillä suurina purkauksina.

      Poista
  2. Niin kaunis tamma, voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toini oli kuvankaunis. Ja se katse, miten lempeä voikaan hevosen katse olla... Kiitos.

      Poista
  3. Paljon voimia! Vain hetken Toini ehti olla teillä ja olisin suonut sen hetken jatkuvan vielä huomattavasti pitempäänkin. Toini oli todellakin kaunis ja hyvin lempeäkatseinen tamma, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Ja niin olisin toivonut. Mutta kun liikutaan jo alueella, jossa eläinrääkkäys on toinen ääripää, niin henkinen kantti on kerättävä ja päätöksiä tehtävä. :( Ikävä kyllä nyt kävi näin. Mutta nyt Toinin on hyvä olla siellä Hennu-äitinsä luona. Saavat yhdessä kirmata just niin paljon kuin haluavat.

      Poista
  4. Voimia! Meilläkin se taitaa olla ihan kohta edessä.

    VastaaPoista
  5. Voimia kovasti. Itsekin saattelin rakkaan hevosystävän pari kuukautta sitten taivaslaitumille. Ikävä on valtava ja itku tulee odottamattomissa paikoissa.

    Nyt on Toinin hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kun hevosen tai minkä vain eläimen hankkii, on luopuminen edessä joskus. Tai ainakin useimmiten. Ikävä kyllä. Eihän ne koskaan kivoja hetkiä ole, mutta toisaalta lemmikki tai se heppa saa elää kuitenkin yleensä ihan onnekkaan elämän.

      Poista
  6. Teit oikein ja vastuullisesti, vaikka se varmasti olikin raskas päätös. Toini oikein huokui lempeyttä ja viisautta, mikä harmi että sen elämä päättyi niin lyhyeen. Niin haikeaa. Voimia sulle ja SD-teamille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen Toini oli. Kiltti ja kiva, kuten toivoinkin. Kiitos sanoistasi Liisa.

      Poista
  7. Osanotot täältäkin. Kaunis ja ihana Toini, nyt ilman kipuja. Oli onni, että Toini päätyi juuri teille, ei tarvinnut odottaa lähtöä liian pitkään. Silti tuntuu pahalta, että löysitte sen puuttuvan palan ja vielä rakkaan hevosen jälkeläisen, ja lopulta yhteinen aika jäi näin lyhyeksi... Kevyet taivaslaukat Toinille ja jaksamisia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jessi sanoistasi. Ei se määrä, vaan se laatu, vai miten se meni... Nyt vain täytyy toivoa, että Salama jälleen tokenee ja esimerkiksi maastoilee jatkossa varmoin askelin ilman Toinin apua. Nyt vain täytyy pärjätä ilman.

      Poista
  8. Vielä kerran lämmin halaus ja osanotto suruun. Toini kerkesi olla teillä niin luvattoman pienen hetken. :( Onneksi päädyit laittamaan Toinin pois, etkä antanut ylläpitoon. Yksi ystäväni kerran kävi ihan saman tien läpi, onneksi ylläpitopaikkaa tai ostajaa ei löytynyt ja hevonen pääsi lopulta taivaslaitumille. Kyllä kipeitä ja rikkinäisiä tai muuten vaikeita on maan päällä tarpeeksi muutenkin.

    Se vaatii suurta ponnistelua ja päättäväisyyttä, kun päättää toisen elämästä. Tiedän sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Olisihan tuon voinut vielä viedä klinikalle, tutkia, lääkitä ja mitä vielä, mutta tässä tilanteessa se tuskin olisi muuttanut mitään. Tämä oli parempi ratkaisu tälle hevoselle nyt, vaikka nuori, kiva ja kiltti olikin.

      Poista
  9. Osannotot meiltäkin. Toini oli kyllä niin kaunis tamma, joka ehti näin lyhyessäkin ajassa tehdä vaikutuksen ihan tänne ruudun toiselle puolellekin! Oli onni, että Toini sai viettää viimeiset päivänsä maanpinnalla juuri sinun hoidossasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi. Toini oli pienisuuri, lempeäsydäminen neitiheppa, johon ei voinut olla ihastumatta. :)

      Poista
  10. Tsemppiä täältä toivottelee Toinin kanssa varsana telminyt tammuska. Oikean päätöksen olet tehnyt, ei kipeää eteenpäin voi laittaa kun ei yhtään tiedä miten niille käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toini oli ihanan eloisa tyyppi, piti itsensä liikkeessä vapaapäivinäkin, joten aina on mahdollisuus, että jotain isompaa tai pienempää hajoaa tai on hajoamatta. Ketään en syytä, nyt vain kävi näin. Hevosissa on aina jotain "vikaa", joskus vikojen kanssa voi elää ja joskus ei. Ihan viimeisinä päivinä Toini oli kovin haluton liikkumaan. Se oli viimeinen merkki sille, että nyt ei hyvä heilu. :(

      Poista
  11. Minulla oli aikoinaan lv-tamma, taisi olla aikalailla "elämäni hevonen" jonka olisin pitänyt jos olisi ollut oma talli. Vieraalle en uskaltanut viedä kun oli niin arvaamaton mahakipujen(?) ja kiimaongelmiensa takia. Taisi olla sen hevosen onni että omaa tallia ei ollut ja taivaslaukat kutsuivat. Jälkikäteen olen monesti asiaa tuskaillut mutta täytyy vain muistaa että nyt ei kipuja ole. Voimia niin sinulle kuin poikamiesboksilaisillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä omistani oikeastaan vain Tomppa-poika on ollut se, mitä on tullut harmiteltua. Tosin sen kanssa kävi niin, että itse sokaistui nivelrikkokivuille ja siihen on-off-ontumiseen tottui. Todellisuudessa se oli jo loppuvaiheessa aika vaivainen, mutta silti se harmittaa. Ensimmäinen oma, unelmien heppa oli se.

      Poista
  12. Toini on aivan älyttömän kaunis! <3, harmi että nyt kävi näin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli ja on. :( Nyt ehkä maailman kauniskatseisin tamma voi levätä rauhassa siellä jossain äitimuorinsa kanssa. Liian aikaisin meille, mutta aina tästä elämästä ei tiedä.

      Poista