tiistai 18. marraskuuta 2014

Musta tiistai


Toini-neitonen on ollut vähän könkkä nyt jokusen viikon. Tarkka syynäys kotona tuotti sen lopputuloksen, että klinikalle lähdettiin näyttämään ainakin vasenta etujalkaa ja oikeaa takajalkaa. Tosin matkaan otin ihan koko hevosen, varmuuden vuoksi.

Tänään oli sitten Tonen päivä. Lääkärinä oli Salaman "oma" luottolääkäri. Tällä kertaa tosin potilas ei ollut mallia ukkospilvi - sanoisiko tätä vaikka sitten poutapilveksi alkujärkytyksen jälkeen. Tamma ei turhia virheliikkeitä tee, vaikka taivas tippuisi niskaan.

Siinä ne reissun kivat puolet olivatkin. Se ontui 2,5/5 vasenta etujalkaa. Vaste puudutuksiin oli aika huono. Sillä on etupolvessa vanha haurastuma, joka vaivasi raviuralla rankemmassa treenissä. Nyt se on reagoinut syystä tai toisesta näinkin kevyeeseen käyttöön. Vaiva oli kyllä ostohetkellä tiedossa, mutta sen ei uskottu olevan kevyessä harrastekäytössä vaivaksi asti.

Katsotaan nyt ensin se yksi kuukausi, mitä eläinlääkäri suositteli. Sairastuvalla tunnelma sen kuin tiivistyy.


Torpedo pälyilee.

25 kommenttia:

  1. Voihan ei, täytyy sanoa että sulla on kyllä nyt ollut huono tuuri. Itse olen jo pitkään säästynyt hevosten kanssa miltään vakavammilta vaivoilta, mutta nyt yksi onneton sai kurjemman diagnoosin ja sen jälkeen tuntuu että monikin asia hevosten osalta alkanut mennä päin metsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja fiiliksiä täälläkin... Kun alkaa menemään pin puuta, niin sitten menee ja rytinällä.

      Poista
  2. On se hullua! Ja ikävää kun näin painavalla ja isolla eläimellä on niin heiveröiset jalat! Tsemppejä sinne suuntaan hepoille ja sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hullulta tämä tuntuu, kun kaikkensa tekee ja mikään ei tunnu riittävän. Aina hajoaa joku tai jokin. Ellei hevoset, niin sitten itse..

      Poista
  3. Voi ei. :( On nämä kyllä.. Minä olen vakaasti päättänyt, että olen ilman. Ainakin hetken. Nuolen haavoja ja odottelen karman kääntymistä. Joku koetti rohkaista, että kolmas kerta toden sanoo. Vastasin, että "niinpä, kun on kolmannenkin hautaan saatellut, niin sitten uskoo ettei ne pysy hengissä".

    Tsemppi kuitenkin teille, toivottavasti vaiva helpottaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja voimia sinulle. Aika helpottaa ja kummasti kultaa muistot...

      Kuten aikaisemminkin vastasin johonkin, niin tämä on suurien tunteiden laji. Ikävä kyllä.

      Poista
  4. Kurjaa :(!! Löytyikö sitten siitä takajalasta mitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otj oli vähän kenkku, mutta vertyi liikkeessä sitä tahtia mitä vej taas huononi koko ajan. Tukee siis löysät taka-polvet teoriaa. Niitä ei nyt kuvattu.

      Poista
  5. Huoh, pitkään mietin uskallanko aukaista postausta ollenkaan.
    On teille klinikka tullut turhan tutuksi tänä syksynä :(
    Nyt täytyy vain luottaa lääketieteeseen ja keskittää energiat paranemisprosessiin !
    Tsemppiä ja rapsutuksia sairastuvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tulee käytyä näköjään joka toinen kuukausi ja välillä vähän tiuhempaankin... Mutta ainakin ovat hyvissä käsissä siellä, se on pääasia.

      Kiitos Salla sinulle. Rapsut viety perille, varsinkin karvainen Läsipää kerjäsi niitä vielä lisääkin tuttuun tapaansa.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt mietiskellään, ihmetellään ja odotetaan ihmeitä.

      Poista
  7. Voi itku :/ Toinille paranemisa, hän on jotenkin niin symppis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tone on aika ihku. Hirnuu ja juttelee ja on tosi ihmisrakas. Vaikka se oli eilen alkuun ihan kauhuissaan, se oli silti niin kiltisti. Plääh.

      Poista
  8. Ei oo todellista. :/ Toivottavasti Toinin vointi kääntyy vielä paremmaksi!
    Näitä vastoinkäymisiä hevosten kanssa kun on lukenut viime aikoina joka toisesta blogista tulee väkisin mieleen, että koskakohan noihin omiin elukoihin iskee joku vaiva... Kai se on vaan ajan kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan... Tai ainakin kokeillaan.

      Syksy on aina pahaa aikaa. :(

      Poista
  9. Eikä... teillä on ollut ihan älyttömän kökkö tuuri :/ tsemppiä.

    Mulla on itselläkin ollut haaveena oma hevonen niin kauan kuin jaksan muistaa ja vihdoin mulla olisi lähitulevaisuudessa mahdollisuus sellainen laittaa. Mulla on ollut niin puhelimessa kuin tietokoneellakin ainakin sata välilehteä auki mahdollisista ehdokkaista, mutta nyt oon kyllä alkanut vähän empimään. Tiedän että hevonen on sekä onni että huoli mutta nyt musta tuntuu että vähän turhan monelle bloggaajalle ja tutulle hevosenomistajalle se on vain ollut huoli... Oon alkanut miettimään että kannattaakohan sitä laittaa ollenkaan kun ne on aina kipeitä ja rikki :/ äh, en tiiä, toisaalta houkuttelis niin kovasti. Vaikka rahatilannekin on vakaa niin en uskalla ajatella sitä rahanmenoa jos se on koko ajan kipeä. Tämä on harmillisen raastava harrastus välillä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä viime päivinä olen monelle sanonut, että älä edes harkitse omaa, mutta onhan noista paljon iloakin. Kipeinäkin. Ne ovat varsinkin kotipihassa ystäviä, parhaita kamuja ;) Olen paljon yksin viikottain isännän ollessa reissuillaan, joten mukavastihan noista saa sisältöä elämään.

      ...ja jos ei koita, ei voita. ;)

      Poista
  10. Voi itkujen itku. Ei auta kuin sanoa, että tsemppiä, tsemppiä...!

    VastaaPoista
  11. Hei! Onko mitään veikkauksia, miksi ihmeessä haurastuma on nyt alkanut vaivata? Ovatko tähdet kääntyneet, jokin kriittinen raja ylitetty vai onko Toini telonut jalkansa tarhassa tai jotain? Iänhän ei pitäisi vielä painaa? Tosi kurjaa joka tapauksessa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt nyt pari päivää jäsentää ajatuksia, mutta yhtä sekasortoa ne ovat vieläkin. En siis todellakaan tiedä. Ainakaan käyttö ei ole ollut mitenkään raskasta, mutta mene ja tiedä. Toini on kova neitonen jumppaamaan tarhassa yksikseenkin, mutta sellainen se on ollut aina. Ei tosiaan voi tietää.

      Sain pari vanhaa rtg-kuvaa siitä ja ell lupasi vertailla niitä nykyisiin. Jos ovat paljonkin huonommat nyt, niin päätös tulevaisuuden suhteen ei ole vaikea. Ikävä kyllä.

      Poista
    2. Tosi kurjaa. :( Minulle kävi vähän samoin, ostin hevosen, jolla oli jotain vaivaa, mutta sen ei pitänyt haitata harrastekäyttöä. Reilun vuoden se oli, kunnes oli pakko lopettaa jännevamman takia. Onneksi vakuutusyhtiö oli kanssani samaa mieltä siitä, että ostotarkastuslausunto oli virheellinen ja ne korvasi koko kauppasumman. Raha ei tuo mitään takaisin, mutta kyllä se vähän mieltä kevensi, kun ei rahaa ole koskaan liikaa.

      Poista
    3. Voi harmi. Niin käy joskus... :/

      En tiedä miten tässä taistossa käy...

      Poista