keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Optimistisuutta ei riitä ihan joka päivään


Salama ontuu. Käynnissäkin.

Se huomattiin tänään, kun Iiris ratsasteli sillä. Könkkä iski päälle yhtäkkiä ja tasaisen lievänä, mutta selvänä. Tällä kertaa etupäähän ja oikeaan etujalkaan. Sitä ennen Poju suoritti ja tepsutteli oikein hienosti.

Salama sai luonnollisesti ensiavun vähän joka päähän: Loimi selkään mahdollista revähtymää/jumia hoitamaan, jalkoihin kylmäyssuojat ja kipulääke suun kautta vaikuttamaan.

Nyt sitten pidetään mielentilaa virkeänä ja stressitasoa yläkantissa lähipäivien ajan - auttavatko nämä vai onko kyseessä kenties jotain vakavampaa? Tämä hevonen kun mahtuu monessa asiassa harvinaisuuksien ja epätodennäköisyyksien sisään, joten miksikäs ei tälläkin kertaa.

Hitto. Ei tässä muuta.

Pieni potilas. Jälleen kerran.

16 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä ihailtava asenne ja hermot. Itse olisin varmaan jo luovuttanut miljonaa kertaa tuona aikana, kun sä vaan jaksat painaa kaikista alamäistä huolimatta. Todella paljon tsemppiä ja jaksamista! <3 Toivottavasti Salama tulee kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Juuri edellispäivänä puhuin hyvän ystäväni kanssa aiheesta, kun uhkasin kiikuttaa keulivan ja hyperventiloivan Toini-tamman makkaratehtaalle. Miksi luovuttaa sen kanssa näin nopeasti, kun Salaman kanssa otetaan vastaan ihan mitä vain...melkein. Ja siis Toini on ihan kiltti, mutta se menee ihan sekaisin rutiinien rikkouduttua. Sellaisia ovat mm. se, että meille tulee kylään vieras hevonen.

      Nooh, tamma käyttäytyi taas hetken päästä paremmin ja ansaitsi jälleen paikkansa tallissa. ;)

      Poista
  2. Toivotaan tosiaan, että on jotain nopeasti ohimenevää, mille löytyy looginen selitys! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Toivotaan parasta tosiaan. Itseasiassa nyt kun mietin, niin ruuna kompastui maanantaina ratsastaessa, oli sen jälkeen muutaman askeleen verran ep, tiistai oli vp ja eilen se meni Iiriksen kanssa. Alkuun liikkui ihan hyvin, mutta laukan jälkeen oli ihan selvästi ontuva.

      Jalassa ei näy mitään. Ei arista, ei lämpöä, ei turvotusta. Kuumettakaan hevosella ei ole. Eli joko vika on kaviossa, lavassa, ristiselässä, takajalassa, tähtikartassa... Pelkäsin, että aamulla vastassa on paksu limppu, mutta ei, jalka edelleen ihan siisti. Kaviopulssiakaan en löytänyt. Silti se könkkää, käynnissäkin. Kipulääkkeestä ei ollut mainittavaa apua. Jospa olisi siis joku mustelma, revähdys tai muu vastaava.

      Salama on nyt osan päivästä karsinassa, osan irti ihan sen mielenterveyden vuoksi. Tämän kaverin jos sulkee koppiin viikoksi, niin sitä ei käsittele kohta enää kukaan... ;) Itseasiassa nytkin maanantaina ihmettelin, kun Salama oli niin rauhallinen. Se on tällä hevosella jo yksi oire jostain.

      Poista
  3. Kavion kun kolauttaa sopivassa kulmassa maahan, siihen tulee mojova mustelma. Edellisellä kopukalla tuollaista sai parannella melkein kaksi viikkoa kun ei varsinaista paisetta tehnyt.

    VastaaPoista
  4. Voi ei! :( Tsemppiä toipumiseen ja toivottavasti ontuma katoaisi. Aina näiden kanssa saa olla sydän sykkyrällä huolesta ja spesiaalitapauksia on valmis hoitamaan aika pitkälle.. :) :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ja jotenkin ne vaivat ja extrahuolet osuvat aina siihen yhteen erityiseen. :(

      Tänään oli vähän parempi päivä. Saa nähdä, miten käy, jos en anna kipulääkettä nyt. Kengittäjän pyyntö, kun pihdeillä ei tänään löytynyt mitään erityistä.

      Poista
  5. Voi kökkö. :/ Miks nää elukat ei ikinä oo terveitä? Aina kun jostain vanhasta vaivasta luulee päässeensä ni jo on joku uusi jossain. Tsemppiä ja toivotaan, ettei oo vakavaa!

    VastaaPoista
  6. Voi itku! Toivottavasti olisi tosiaan vaan joku mustelma kaviossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kengittäjäkin veikkasi. Nyt pitää vain seurailla jokusen päivän.

      Poista
  7. :(
    Täältä blogista löytyy melkein takuuvarmasti vertaistukea. Miten sattuikin kaksi kolmevuotiasta puttelasta, joiden kanssa ei juuri tervettä päivää tunnu näkyvän. Meillä on tällä hetkellä juurikin sellainen limppujalka, ihan järjettömän paksu kintereestä vuohiseen. Kelit on kamalat, ensin satoi vettä ja sitten teki pakkaset ja tarha on kivikova, turvotus johtunee joko hirveistä pohjista tai sitten se on sitä jalkojen turvotusvirusta, mitä joskus syksyisin on liikkeellä. Mutta outo, outo joka tapauksessa. Ensin oli Vienalla, toinen takanen vähän paksu ja toinen tukkipuu, nyt Vilmalla sama setti, kun Vienan jalat saatiin sulamaan. "Onneksi" se paksu on se "terve" (:D) jalka, muuten olisin kohtalaisen hysteerisenä. Lisäksi nyt, kun Nesta on hokkikengässä, on Vilmassa tasaiseen tahtiin samanlaisia pikkureikiä, mistä se kintereen episodi vuosi sitten alkoi. Ei ole parasta aikaa vuodesta omistajan mielenterveyden kannalta tämä...

    Tosin alan olla valmis nostamaan kädet pystyyn. Hysteerisenä itkuparkukohtauksessa saatan jo olla tilaamassa hirvimiestä pyssyineen ja kaivinkonetta tonkasemaan Vilmalle paikkaa. A-i-n-a sillä on jotain, ihan käsittämätön elukka. Miksi ihminen ei voisi tykästyä sydänjuuriaan myöten siihen hevoseen, joka on ehkä kerran ontunut viiden yhteisen vuoden aikana.......? Plääh.

    Paljon tsemppejä teille ja peukut pystyssä täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä, Jessi ja nimim. M voitaisiin varmaan perustaa vuonna 2011 syntyneiden nuorten hevosten rampakerho? Team Rambot - vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin. Olis nahkatakit ja edustusriimut ja kangasmerkit joka ell-käynnistä ja muusta vaivasta. Hih.

      Tsempit sinnekin! Täällä pakastui sopivasti maa muhkuraiseksi, mikä tekee liikkeiden seuraamisesta vielä vaikeampaa. No, levätköön nyt jokusen aikaa pihankoristeena, ainakin on vähän parempi nyt. Mieli on onneksi virkeä tällä hevosella.

      Poista
  8. P.S. Vielä kun kaksi kuukautta jaksaa, on Vilmakin nelivuotias, mikä tuntuu omalta pieneltä ihmeeltään sekin! Tähän asti on siis selvitty, mitenkuten, hevonen milloin mistäkin tohjona ja palasina ja ihmisen mielenterveys ihan kappaleina. On se ihanaa, kun on löytynyt se Elämäni Hevonen! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, sitten nämä eivät enää ole oikein millään muotoa varsoja... Sitten ne ovat virallisesti nuoria hevosia ja täten kovin isoja ja aikuisia. Sitten ne on terveitäkin, eiks vaan..?

      Poista