Tauko tekee hyvää

Varsinkin nuorilla. En ollut ohjasajanut Salamaa juurikaan sitten viime kevään.

Eilen ripustin sille riimun ja "köydet" ohjiksi. Nämä siksi, kun itse hallitsen homman paremmin niillä. Pitkät ajo-ohjat vievät toistaiseksi keskittymiskyvyn ja homma menee pipariksi. Pitää harjoitella niiden käsittelyä vielä.

Lopputulos oli hämmentävä. Ruuna toimi suht pienin avuin ja mikä parasta, se antoi paljon virheitäni anteeksi! Se ei ole aina ollut Salaman vahvinta alaa: Se kun reagoi vahvasti ihmisen asentoon ja tapansa mukaan ylireagoi hieman. Eli jos seisot millinkin väärässä kohdalla, se pukittaa isosti ja poistuu paikalta.

Eilen tällaista ei tapahtunut. Ruuna kulki ympyrällä ja suoralla käynnissä ja ravissa kuin olisi tehnyt tätä aina. Välillä mokasin isostikin, mutta ruuna korkeintaan kääntyi kysymään, että miksi seison taas sen tiellä.

Toinen hämmentävä juttu oli kuolaimettomuus. Ruuna oli paljon lunkimpi näin. Onneksi seuraava raspausaika on jo tiedossa, koska siellä suussa on varmasti jotain pielessä. Se onkin tässä pari kertaa suitsia laittaessa sanonut, että nämä eivät ole kivat. Naruriimu ei ole kauhean tarkka ajaessa, mutta Salamalle tuttu ja turvallinen juttu, joten sillä mennään nyt jokusen kerran.

Ohjasajotreenejä keväältä.

Innostuin itseasiassa aiheesta taas niin, että ohjasajoa harrastetaan kaikkien hevosten kanssa jatkossa useammin. Lupaan lopettaa selittelyt siitä, että se on vaikeaa. Kai se on, jos sitä ei harjoittele. ;)