perjantai 31. lokakuuta 2014

Oh shit (kuvia)


Salaman hoito-ohjeessa on, että kontrolloitua liikettä (= kävelyä) 5-10min päivässä akuuttivaiheen ajan.

Se ei vaan narun päässä onnistu. Eikä kyllä ohjasajaenkaan. Minun henkikultani on sen verran kallis ja Salama on liian iso heliumpallo (btw, 560kg!) lennätettäväksi.

Öö... No miten olisi vapaa tarhailu Duken kanssa kahdeksan minuutin ajan? Duken kanssa siksi, että se ei sinkoile sähikäisen lailla sinne tänne, niin kuin Toini.

Nypläystä. Se on ok, yleensä aika rauhallisessa tempossa etenevää touhua.
Virtahepo vs. Pygmi
"Hieno poika, kun otat noin iisisti."
Kierros eteni Toini-neidon luo.
Ja nypläysleikki jatkuu...
Sitten Salama muisti yhden ihanan taivaallisen puuhan, mikä on ihan parhautta.
Se veti jonkun 30 kierrosta edestakaisin hiekalla. Ketterä kaveri.
Ja sitten syttyi lamppu pään päällä.
Puolipiruetti suomipoikatyyliin ja menoksi.
Mä oon niin leija!
Ja niin vapaa.
Hyvin lääkitty.
Liian pikainen, vähän likainen, mielenvikainen.
Melko notkea.
Joskus vähän pallosalama.
Mä menen nyt.
Suuntaa en osannut heti valita.
Heippa!
OIKEIN HAUSKAA HALLOWEENIÄ KAIKILLE!

Meille ihan hitokseen karmivia hetkiä tarjoaa Salama, koko rahan edestä...

18 kommenttia:

  1. Voi Salamaa, kumpa sekin malttaisi ottaa ihan rauhassa. Tosin meillä alkaa jo oma heppa olemaan tikittävä aikapommi kohta kahden kuukauden saikun jäljiltä. Tänään tein sellaisen virheen, että lähdin pellolle taluttamaan sitä siksi vartiksi, ja se osoittautuikin isoksi virheeksi. Komeasti mentiin passagessa pohkeenväistöä ja poukkoiltiin pitkin poikin... Huh, ja se vielä on aikuinen hevonen, eikä mikään nuori. Tsemppiä teille tuon kontrolloidun liikuttamisen onnistumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole nuoren hevosen paikka sairastarhassa... Tällä viirasi pää eilen ihan tosissaan ekaa kertaa ja tänään se oli sitä mieltä, että pienikin risahdus puskassa on kuolemaksi. Nahkapuku kiristää näin neljäntenä päivänä ihan kunnolla... :( Järkeilin tämän niin, että jahka tämä akuuttivaihe saadaa selätettyä, isken sen muiden kanssa tarhaan riskillä ja katson kuinka käy - ainakin osaksi aikaa. Pakko ihan hevosen mielenterveyden vuoksi. Nuori, aina ylivilkas Salama ei pidemmän päälle kestä neliössä seisomista.

      Poista
  2. Hei kuule. Viis mielenterveydestä jos haluat saada hankkarin kuntoon. Aika pöyristyneenä katselen, kuka on niin kajahtanut että päästää hankkarivammaisen rallaamaan tolla tavalla? Kyllä sitä kuule hevoset seisoo kuukausitolkulla koppihoidossa, koska niiden on _pakko_. Jos et pärjää sille nuorelle virtavalle, niin vie vaikka johonkin vesimattokuntoutukseen jossaa liikunta on kontrolloitua. Toi sun leikkiminen ei kyllä pääty hyvin. Tai sit et todellisuudessa edes halua saada jalkaa kuntoon. Onhan tuokin tapa hankkiutua eroon hankalasta, risasta hevosesta, hajottamalla se lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei arvoisa anonyymikommentoija.

      Hoidan hevostani yhteistyössä sitä kauan hoitaneen eläinlääkärin kanssa. Pyrimme sairastarhaan, mutta tämän hevosen tuntien pitää myös ajatella kokonaisuutta. Siksi en kommentoi tähän asiaan enempää. Asiasta on keskusteltu sitä hoitavan lääkärin kanssa.

      Ja mitä tulee jalan hoitoon, olen kylmännyt sitä ihan aikuisten oikeasti nyt 5-6 kertaa päivässä, 20 minuuttia kerrallaan. Se tarkoittaa kahta tuntia päivässä. Se on melko paljon, kun töissäkin pitää käydä ja muut arjen asiat hoitaa. Mielestäni en ole ihan ensimmäinen ihminen, jolle kannattaa tässä tilanteessa tulla sanomaan, etten välitä hevosestani.

      PS. Vikan kuvan jälkeen hevonen oli 10sek myöhemmin kaurakipolla, kiinni ja neliössä kylmäyssuojat jalassa.

      Poista
  3. Saikkunne on myös ikävään ajankohtaan; tai ainakin meillä päin on hepat niin virtavia ja reippaita kun on viileämpää, en sitten tiedä onko säillä myös Salamaan piristävä vaikutus. Parhaitahan nää saikut on +30 helteellä kesällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri!

      Salama oli ruunauksen jälkeen (1v. lokakuu -12) viisi päivää koppilevossa. Sen jälkeen se sekosi.
      Salama oli viikon tarhassa yksin ekan hankkaridiagnoosin jälkeen, sen jälkeen sillä viirasi jo ihan toden teolla. (2v. elokuu -13) Lopulta sen piti tässä vaiheessa huilata 10kk, mutta loppuajasta oli jo "töissä" eli ohjasajettiin ym.

      Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin. Kaikkeni kyllä teen asian eteen. Viime syksynä kun se sai kaverin viereensä, olemus rauhoittui ja muutenkin oli lunkimpi, vaikka liikuntaa muuten vähän rajoitettiinkin.

      Poista
  4. Voi Salamaa.. :) Eihän hevoset itse sitä tajua jos niille sanotaan että "otahan nyt rauhassa", jos ne on vapaana ja niiden tekee mieli riekkua, niin sen ne myös tekee. Voihan sairastarhassakin riehua, hyppiä vaikka tasajalkaa suoraan ylöspäin. Jos haluttais että heppa ei liiku ollenkaan niin sitten se varmaan pitäis köyttää johonkin kiinni, mutta kun se ei vaan ihan näiden eläinten kanssa toimi. :) Tämä siis hieman viitaten tuohon anonyymin kommenttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan oikeasti keskivertoa virkumpi kaveri... Siis sellainen helikopteri kaikessa, aina menossa tulossa, jopa nukkuessaan. :D Nuoret ovat aina aktiivisia toki, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

      Kesähelteillä se oli hetken aikaa aika lunki. SIlloin mittasin lämmön jokusen kerran...varmuuden vuoksi.

      Mutta hei, tänään jalka oli ekaa kertaa vähän parempi. Olen pitänyt siitä kirjaa, saatan ehkä julkaista sen joskus.

      Poista
  5. Tsemppiä Marjut, ja Salamalle paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kyllä tämä tästä. ;)

      Pieni potilas on sentään fiksusti jalkojen kylmäystilanteissa, viime vuonna kun hoideltiin 2-vuotiaan tahdolla takajalkojen hankkareita ja kinnertä, niin potkuja sateli ties milloin. Nyt leikittiin sellaista leikkiä, että etujalat voi pitää maassa ja homma on tosi nopeesti ohi. Salkku tykkää, kun saa vähän tehdä temppuja, tämä oli kerrankin sellainen hyödyllinen juttu. ;)

      Poista
  6. Tsemppiä täältäkin, hevosten hoitaminen on aina sellaista nuoralla tanssia, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ihan yksiselitteisiä ohjeitakaan varmasti edes ole olemassa. Hankkari varmaan paranisi parhaiten koppilevossa, mutta entäpä jos hevonen kehittää siitä stressistä vaikkapa mahahaavan (sekoavan pään lisäksi). Helppoja ratkaisuja ei noissa tilanteissa ole, ainoastaan on "helppo" neuvoa muita, etenkin jos heitä ei edes tunne....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esim. Stressaantunut, mahasta kipeä hevonen ei parane, vaikka sen käärisi pumpuliin. Ihan vikana kaipaan nyt vatsahaavaa hevoselle tai itselleni ;)

      Ravipuolella hankkareita hoidetaan monin eri tavoin. Siellä monesti lyödään polle pihattoon akuuttivaiheen jälkeen, liike kun on hyvä lääke. Riippuu tietenkin aina vamman laadusta ja vakavuudesta. Mut me tehdään niin kuin meidän lääkäri suosittelee. ;) Tai siihen pyritään ainakin.

      Kieltämättä vähän pahoitin mieltäni tuosta anonyymin kommentista, siinä sivussa lanasin juuri Salaman pikkuneliön pohjaa pakkasyötä vasten. Noita räksyttäjiä riittää aina, ikävä kyllä. ;)

      Poista
  7. on tosi ikävää kun noita ikäviä kommentteja tulee,mutta varsinkin juuri silloin kun tekee kaikkensa että hevosystävä paranisi ja voisi hyvin. Jotenkin sitä ei tarvitsisi yhtään huonoa fiilistä lisää...
    mulle on osunut vain yksi etujalan hankkarivamma,jota hoidin akuuttivaiheen kylmäys ja koppihoidon (3 pv) jälkeen ihan vaan laittamalla hevosen tarhaan ja kylmä- ja lämpöhoitoja jatkamalla. En vaan jaksa uskoa että totaalinen liikkumattomuus olisi täysin oikea hoitomuoto hevoselle joka elää liikkuakseen! Harva tätä on ymmärtänyt mutta omalle hevoselle sain terveen paperit näilläkin kyseenalaisilla hoitomenetelmillä!
    muista vaan että sinä tunnet hevosesi niin hyvin että tiedät mikä hoitomuoto sopii sille parhaiten!

    tsemppiä ja hyvät feng shuit salamalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jännevammat (joihin myös hankkarivaivat kuuluvat) ovat pitkälti tulehduksellisia tiloja eli akuuttivaiheen jälkeen liike on hyvä lääke (vrt. ihmispuoli esim. polvileikkauksen jälkeen - miten käy, jos polvea ei jumppaa ohjeiden mukaisesti?). Ei toki rajaton riekkuminen narun päässä, tarhassa tai sairastarhassa, mutta kontrolloidusti siis. Arpikudosta tulee aina, mutta sen oikeaan asettumiseen vammakohtaan voidaan jollain tasolla vaikuttaa alkuajan hoidolla. Tulehduskipulääke ja kylmäys ovat ne tärkeimmät työkalut. Ravipuolella moni pistää tosiaan hevosen pihattoon tai laitumelle akuuttivaiheen jälkeen. Toiset tokenevat ja toiset eivät.

      Tänään muuten Salaman jalka oli ekaa kertaa vähän niin kuin jalka, pitkästä aikaa. :) Turvotus oli hetken poissa päivän 3. kylmäyksen jälkeen. Saa nähdä, mitä reilun viikon päästä siitä sanotaan.

      Tänään myös katselin Salaman kävelyä tarhassa (isolla puolella, iik) "sillä silmällä". Hivuttaa ihan reippaanlaisesti. Kavio käy aina siellä vuohisen tienoilla eli vammakohdassa...

      Poista
  8. Ei muuta ku jänne(tarha)suojat kinttuihin! Yleensä hivuttaminen onneksi vähenee (ellei hevonen ole ihan toivoton rakenteeltaan) kun nuori hevonen alkaa koulutuksen edetessä vähän löytää jalkojaan ja liike laajenee. Mutta ehkä sitä odotellessa suojaisin jalat tarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan päädyin, että parempi suojata kuin katua. :)

      Poista
  9. Mun hevosella (suokki14v) todettiin tasan vuosi sitten oej hankkarivamma, noin 20% ja yläkiinnityskohdassa. Ei ollut tarkkaa tietoa milloin/missä tullut. Annoin tarhata ihan normaalisti, koska saikkutarhaa ei ollut. Yksin tosin nökötti mutatarhassaan ja on aika lungisti muutenkin. Tietty olin ihan hermona, mutta otin riskin. Silloisella tallilla tosin tarhattiin vain 5h/pvä ja sitten pyrin taluttelemaan sen 2 x 20min päivässä.
    Vuodenvaihteessa muutettiin toipumaan pikkutallille, jossa saa tarhata koko päivän metsä/kivikkotarhassa. Aluksi oli yksin ja veti muutaman kerran sellaiset rallit, että olin varma että loputkin jänteet repeilee. Parin päivän kuluttua sai kaveriksi ruunan ja sitten jatkettiin toipumista.
    Talutin ensin 3kk ja menin sitten pikkuhiljaa selkään, kun ensin vaihdettiin jalkoihin alumiinikengät etulevennyksellä. Maaliskuussa ultrattiin ja ell totesi ettei mitään enää näy ja saatiin pikkuhiljaa lisätä liikuntaa. Nyt vaikuttaisi olevan ihan täysin terve, tosin hyppyhommiin ei enää ryhdytä, paitsi jos tuo möhkö (160cm/570kg) laihtuu, mikä ei kyllä tunnu onnistuvan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos "kohtalotoveritarinasta"! :)

      Salamallekin sanottin vuosi sitten takajalan hankkareiden yläkiinnityskohtien vaivatessa, että laidun olisi paras paikka sille silloin. Kesä oli lopuillaan, joten se sai tarhata vapaasti. Sairastarha oli hetken "kokeilussa", mutta ei siitä mitään tullut.

      Nyt vamma on ilmeisesti sen verran keljussa kohdassa, että hetken täyshuili olisi ok. Sitä on yritetty toteuttaa, mutta kun tarinassa on aina monta muttaa. Viime päivinä virtaa on riittänyt sekä itse potilaalla mutta myös tyttöystillä, joka sekoilee ja sinkoilee Salamankin edestä tarhassa menemään. Se luonnollisesti lietsoo Salamaakin riekkumaan pikkutarhassaan, vaikka sitten paikallaan. Jos Toini on karsinassa tai pikkutarhassa paikallaan, on Salamakin ok. Silloin sen voi Duken kanssa päästää vaikka vapaaksi, mitään kauheaa ei tapahdu. Mutta jos tamma on siellä seassa, sekoaa koko paletti Dukea lukuun ottamatta...

      Saa nähdä, mitä maanantain kontrollissa ilmenee. Vähän on siipi maassa ruunan huonon käytöksen takia, se ei ainakaan ole edesauttanut paranemista. Jos sieltä heltiää tarhauslupa, laitan pojat omaansa ja Toinin jonnekin muualle.

      Poista