maanantai 2. kesäkuuta 2014

Teinihevosen eka oikea maastolenkki ratsain


Tänään Salama poistui kotipihasta ensimmäistä kertaa ratsain. Mukana tulivat turvakaravaani eli liinan päässä puolikas taluttaja sekä yksi kokonainen (ahne) poni käsihevosena.

Mitä ihmettä tälle hevoselle on tapahtunut?

Ennen se jäkitti paikoillaan eikä todellakaan poistunut mukavuusalueeltaan ilman jumitusta, poukkoilua ja murjotusta. Lähti kyllä maastoon, mutta eteneminen ei oikein kiinnostanut. Nyt se käveli varmoin askelin mennen tullen korvat tötteröllä ylähuuli tiukasti asennoituna positiiviseen työskentelymoodiin. Pelottava kiviojakin ylitettiin mennen tullen rauhallisin ja varmoin askelin. Ihan loppumatkasta Salama tajusi, että ollaan menossa tosissaan takaisin kotiin ja se hieman yritti kiirehtiä, mutta pysyi hyvin kuulolla.

Duke oli mukana lähinnä autojen takia. Kiilasin sen kanssa aina keskelle tietä, kun vastaan tuli auto. Se on ainut tapa saada ne hidastamaan, kun joudumme tosiaan kulkemaan tien reunaa vajaat 100m ennen metsätielle pääsyä. Kävelyvauhtiin asti hidastaneet autot peräkärryineen olivat Salaman mielestä ihan okei.

Tämän päivän karavaani.

Loppuun pieni video-teaser - huomenna tekin ehkä pääsette Salaman kyytiin, jos yksi suunnitelma toteutuu! ;)

4 kommenttia:

  1. Autoilijat on kyllä ainainen murhe kun on hevosella liikenteessä... Onneksi aina välillä (hyvin harvoin!) sattuu vastaan niitä fiksumpia kuskeja, jotka antavat toivoa tulevaan. Speedy pelkää myös isoja ja/tai äänekkäitä kulkuneuvoja eli kaikkea normaali henkilöautosta isompaa plus crossimopoja tms äänekkäitä vempeleitä. Tämä pelko on täysin kiitos törppöjen kuskien, jotka pelottelivat hevosen tähän pisteeseen. Vertauskohteena ohitse paahaava juna ei aiheuta paniikkia, mutta annas olla kun sieltä porhaltaa tukka putkella jonkun firman iso paku...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen henkilökohtaisesti luovuttanut autoilijoiden suhteen, joten teen sen mitä tehtävissä on ja vältän autokohtaamisia tässä vaiheessa ihan suosiolla. Järkevästi ja turvallisesti mennään, kunnes saadaan rutiinia ja kokemusta lisää.

      Salamalle henkilöautot ovat ihan ok, mutta rämisevä peräkärry ei ole ollenkaan kiva. Samoin kaikki isommat härvelit säikäyttävät. Onneksi Duke ei pelkää oikein mitään, joten se on hyvä vetoapu Salamalle.

      Enemmän meillä päin on irtokoiria, jotka aiheuttavat vaivaa ja ongelmia. :(

      Poista
  2. Vinkkinä vaan, että ei kannata laittaa riimunarua kiinni kuolaimeen noin, vaan laitat sen siihen toisella puolella olevaan kuolainrenkaaseen ja pujotat itseäsi lähimmän kuolainrenkaan läpi, näin paljon turvallisempi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa pidän yleensä liinaa niskan yli, tietyissä tilanteissa näin. Nyt kun Salaman hallintalaitteet pelaa, on taluttaja vain koriste. ;)

      Poista