Ajattele positiivisesti

Sillä välin kun Kultimurut kisaavat vihreällä preerialla siitä, kumpi kadottaa riimun useammin tai kumpi saa vuorattua itsensä paksumpaan savikuorrutteeseen, on kotona ollut käynnissä suuri työleiri. Yhden naisen sellainen.

Kenttä on lanattu huolella, rakkaudella ja ajan kanssa. Vain minä, Peltorit ja pieni puutarhatraktorini lanoineen päivineen.

Ihanaa kun sataa: Hiekka asettuu hyvin aloilleen ja kenttä tasoittuu hyvin. Se näyttää nyt tosi kivalta katsella.

Ruohotarha sai uuden lookin. Sanotaan tätä vaikka puhdistusniitoksi. Rikkaruohot (lupiinit, niittyleinikit ja ne yhdet hapsukasvit, minkä yli piti ajaa ainakin kaksi kertaa) veks, kalkkia ja heinänsiemeniä perään.

Ihanaa kun sataa, kalkki liukenee ja ehkä siemenetkin itävät.

Pihaan on levitelty monenlaisia objekteja: Terassilla oli fleeceloimien pesula, sadeloimet roikkuivat toisaalla kartanon itäsiivessä. Kaivonkannella kuivuivat pestyt ja desinfioidut harjat. Tallipihan kivikukkapenkissä kuivuivat kaikki ne ämpärit ja ruokakipot, mitkä lähtivät irti.

Ihanaa kun satoi. Säästyi ehkä vähän vettä.

Omeniakin näyttäisi tulevan, tässä otos suosikkipuustani.

Ihanaa, on taas syksyllä maalaisromantiikka huipussaan, kun syysillan syleilyssä ratsusi kanssa katsot laskevaa aurinkoa ja haukkaatte molemmat huikopalaksi omenan. Hevosesi mielestä sinun omenasi on parempi kuin omansa, mutta sitä se on. Elämä siis.

Niin ne hevoset. Niillä on oikein mukavaa kahden hehtaarin preerialla. Jokaista nurkkaa on jo vähän tutkittu. Riimujen kadotuskisassa tilanne on 1-1 neljän päivän jälkeen.

Ihanaa kun on satanut. Ei ole ötököitä ja hevosilla on oma luonnollinen suoja (= savikerros) yllä pitämässä illan polttiaiset poissa iholta. Ihanaa, miten sieluni silmin näen ylläolevassa kuvassa kimon hevosen savikuorrutteen kera. Ihanaa, ettei se ihan vielä tänään ole kuitenkaan totta.

Duke snorklaamassa.

Hyvät venytykset ylämäkeen...

..ja välillä alamäkeen.

Ihanaa, että kissimirri-riikinkukko-suokki-kultimuru-Salama osaa venytellä omatoimisesti. Ja vielä ruokailun yhteydessä, harvinaista miespuoliselle olennolle, että kykenee yhdistämään kaksi asiaa samaan aikaan.

Ihanaa, että kesää on vielä ainakin puolet jäljellä!