Alkukesän häppeningit

Mitä vielä pitäisi puuhata ennen poikien kesälomaa?

Irtohypytys, ensimmäinen laatuaan näille kahdelle

Olisi vihdoin kiva tutustuttaa pojat estehyppelyn maailmaan ja katsastaa samalla, millainen esteäly näiltä muuten niin fiksuilta varsoilta löytyy.

Ensimmäisenä pitäisi kuitenkin elvyttää estekalusto, joka on vähän päässyt rapistumaan. Eli toisin sanoen, pitäisi saada isäntä innostumaan pikaisessa aikataulussa heppajutuista - melko vaikea missio, sanoisinko..? Ei muuten mitään, mutta tolppien jalat ovat vähän irronneet vuosien hengailun jäljiltä.

Toisena pitäisi kerätä pari apulaista paikalle. Myös vaikeaa, kun kaikki tuttavat ovat vuorotöissä, minä mukaan lukien. No, jos ei koita ei voita!

Duken valmistelu rotunäyttelyyn

Pikkumies on jo tietämättään valmistautunut ensimmäiseen rotunäyttelyynsä pitkään, joka on siis 9.6. Mynämäessä. Suurin urakka on ollut sen talviturkin eliminoiminen, joka on jo lähes kokonaan selätetty ja lahjoitettu linnunpesän rakennusaineiksi - enää sillä on tyylikkäät vatsavillat jäljellä. Furminaattori, kumisuka, hikiviila ja Magic Brush ovat olleet kovalla koetuksella, ensimmäiseksi mainitun kahva onkin katkennut jo useampaan kertaan. Myös liikkeiden esittämistä on harjoiteltu ahkerasti pihalla ja kentällä, pikkasen on keskusteltu etenemisjärjestyksestä ja ilmansuunnista, mutta pääsääntöisesti treenit ovat sujuneet hyvin. Ainakin kotona ne sujuvat! Suurin huolenaihe on kuitenkin pikkuorin käytös vieraassa paikassa, aiemmin se on esittänyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat sirkustemput. Tylsää, koska se on kotona maailman leppoisin kaiffari.

Olen myös suunnitellut sille hienoa näyttelykampausta, lisäksi pikku-ukko pitäisi pestä pari kertaa ennen kisapäivää. Ajoittain ponin valmistelu näyttelyyn ei poikkea esim. bichon frisén näyttelyvalmisteluista juuri ollenkaan, hih! :D Ainut vain, että tämän turkkia ei tarvitse saksilla leikellä, luojan kiitos.

Duke-poniini villoineen kuukausi sitten 21.4.2013.

...ja nyt 18.5.2013.

Jos jotain hyvääkin, niin olen saanut jotain sentään jo aikaiseksikin. Väsäsin eilen pojille uuden olkipatjan ulkotalliin ja se olikin sitten kuuminta valuuttaa koko illan. Tänään aamulla klo 6 kurkkasin ikkunasta ja siellähän nuo makasivat päällekkäin kylki kyljessä päät olkikasassa tyytyväisenä, vain Salaman läsi paljasti olinpaikan. Tähän asti kuivikkeena siellä on ollut puupelletti + heinä, mutta niiden imukyky ei riitä tällä kulutuksella (jatkuva ramppaaminen sisään-ulos, Salaman helikopterileikit ym.) siihen, mihin niin sanotusti aliarvostettu olki pystyy. Hinta-laatusuhteeltaan olki on mielestäni paras ulos, tosin oma allergia on tähän asti estänyt sen käytön meillä. Oman terveyteni uhalla siirryttiin ehkä sitten pysyvästi tuohon olkeen! :) Kiitos jälleen ihanalle Tarulle!