Kis kis kissanpoika, hyppääs pöydälle

Olipa kerran kaunis toukokuinen sunnuntai-ilta, eikä mukamas mitään tekemistä - ellei lasketa muun muassa valtavaa pyykkivuorta, räjähtänyttä atomipommia sisällä ja keskeneräisiä pihahommia mukaan. Siispä mitäs jos tekisin yhden jutun, mistä olen jopa nähnyt vähän painajaisia ja josta olen saanut tehtyä suuren härkäsen ajatuksissani. Niin siis mitä..?

Jospa pesisin vaikka Salaman. Sellainen pikkujuttu.

Tässä jo kuivauspuuhissa. 

Kylpytakki niskassa.

Voisin niin haljeta ylpeydestä!!! Ja laittaa tähän ainakin triljoona huutomerkkiä, ylistyssanaa, kehua, hehkutusta ja mitä vielä. Varsalle tullut vuosi lisää ikää ja täten järkeä ainakin valovuosiyksikön verran lisää. Pesuhomma oli aikaisemmin jotain ihan järkyttävää, elukka potki aivan tosissaan ja oman henkensä puolesta sai ihan pelätä. Nyt ollaan Katan oppien mukaan "kuivaharjoiteltu" pesua herkkujen avustuksella ja tänään Salama sai sitten kunnon vaahtopesun. Nyt se tuoksuukin ihan omenalle. Ihan lopussa, toista kankkua huuhdellessa sillä meinasi loppua huumorintaju ja sukkatakajalka meinasi viuhua, mutta sain leperreltyä sen vielä hetkeksi mukaan leikkiin. Hännänkin sai pestä ämpärissä ihan kunnolla. Pää jätettiin vielä pesemättä, vähän armoa nyt sentään. Kuitenkin, what a feeling!

Okei, en kerro tässä sitä, että pesun jälkeen varsaa syötellessä nurmikolla minua meinattiin viedä kuin märkää rättiä pitkin ruohomättäitä, mutta ihan sama. Tätä hymyä ei ihan helpolla tästä naamasta pois saada!

Puhtaana(kin) on kiva kiihdytellä.

Tässä sulle vähän takamonoa x 2.

Duken omat muuvit.

Tää on tyhmä kaapu. Ota se pois.