Irtohypytystä

Ei Ypäjää, vaan elämää varten - sillä motolla on menty eteenpäin tähän asti, mutta nähtyäni Salaman tänään kujassa, päätin sisuuntua ja miettiä vielä uudelleen 3v. laatuarvosteluja. Ei ole ihan lahjaton tämä ruuna, vaikka itse sanonkin. :D Ainakin kevyesti hyppää, jos ei muuta.

Pikkumustilla oli siis tänään ohjelmassa irtohypytystä ensimmäistä kertaa eläissään. Jos koko session olisi videoinut, olisi luullut näiden olevan jo konkareita, jotka ovat menneet kujaan monia kertoja. Mitään raippoja tai muita voimasanoja ei tarvittu, molemmat riensivät ilolla kujaan ja kohti lilaa ruoka-astiaa. Sen lokaation ne kekkasivat ihan heti, joten loppu olikin sitten hyvin helppoa.

Ensin rakennettiin kuja yhdessä kahden uteliaan turpaeläimen kanssa. Jo siinä vaiheessa varsinkin Duke sahasi puomien yli oma-aloitteisesti ja innokkaasti.

Salama pääsi ekana käsittelyyn. Pari kertaa mentiin taluttaen puomeista, jonka jälkeen harjoiteltiin kujaan menoa vapaana ja ylitettiin puomeja jokusen kerran. Nostin kavaletit "esteiksi" (maapuomi - 3m kavaletti - 6,5m kaksi kavalettia päällekkäin) ja varsa sai sitten hypellä niitä muutaman kerran. Korkeudet pysyivät tietenkin maahankaivetuissa, koska tarkoitus on kerätä onnistuneita fiiliksiä. Siksi laitettiinkin esteiksi tuollaiset värikkäät kavaletit.

Pari ensimmäistä varvia Salama tuli huolettomasti läpi puomien kolistellen ja heitellen niitä pitkin mäkeä, mutta kolmannella kerralla jalat alkoivat nousemaan ja varsa korjasi virheensä. Pari kertaa se tuli vähän lähelle, mutta selvitti tiensä esteen yli kuitenkin. Mitään epäröintiä taaksepäin ei nähty. Sain lähettää sen siis kujaan ja katsella rauhassa perässä pyrstösulkien katoamista kohti ruokakuppia.

Keskittyneesti...

Taitava Sulkku!

Jee, mä osasin!

Duke ja iso este.

Jiihaa, tää on kivaa!

Sitten Duke. Kääpiö puhkui intoa ja mistään epäpuhtauksista pehmeällä hiekalla ei ollut tietoakaan. Meinasipa tuo viedä minua kuin märkää rättiä, tajusi nimittäin heti homman idean ja sen pystyikin päästämään jo ekalla varvilla irti kujaan. Duke uhkui iloa ja riemua, selvästi tämän ponin lempipuuhaa! Onpa tuo tarhassakin hyppinyt itsekseen kumisaavin ja kuusenoksien yli, eli mikään noviisi Duke ei ole. ;)

Tässä vielä pieni video Duken loikista, askel ei ihan sopinut, mutta kivasti pony paikkailee:

Enempää videoita ei hoksattu ottaa, kun oltiin vain kahdestaan pelipaikalla - kädet loppuu yksinkertaisesti kesken. Ensi kerralla sitten. :)

PS. Osa kuvista vähän heikkolaatuisia, kun kikkailtiin niitä Annin kamerasta FB:n kautta tähän. Idea taisi tulla kuitenkin kaikille selväksi. :)