Vastauksia kysymyksiin (osa I)

Tässä ensimmäinen osa vastauksia kysymyksiin, koska en osaa vastata mihinkään lyhyesti, joten olkaa hyvä - lisää kysymyksiä saa laittaa tulemaan! :)

Onko jompi kumpi poneista sulle tärkeämpi? 

Hyvä kysymys. Olen aina ollut huono laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja hevosasioissa olen sitä mieltä, että kaikilla hevosilla on jokin merkitys ja tarkoitus, lisäksi jokaisella hevosella on aina jotakin annettavaa. Näin myös omien kohdalla tällä hetkellä: Duke on ihan super pikkuponi ja sillä on omanlaisensa paikka meidän perheessä, samoin Salamaan kohdistuu suuriakin odotuksia.  Dukea minun on ajoittain vaikeaa mieltää edes hevoseksi. Jos jommastakummasta pitäisi jostain syystä luopua, en osaisi tältä istumalta sanoa, kumpi lähtisi.  Hetkeäkään en ole kummankaan kanssa katunut yhteiseloa, ainakaan viittä sekuntia kauempaa siis.

Valitsitko rodut jo etukäteen vai tulivatko ne vasta sopivien varsojen löydyttyä?

Suomenhevonen sen olla pitää! Siitä lähdettiin, kun Tompan ja Hennun jälkeen aloin miettimään uutta hevosta. Ensin tuli Fanni ja sen jälkeen sitten Salama. Salaman hankintahan oli aika hassu juttu, näin siitä myynti-ilmoituksen ensimmäisen kerran jo syksyllä 2011, jolloin oma talli oli tiukasti täynnä hevosia. Jokin kuitenkin kolahti ja pelkän tekstirivin perusteella olin valtavan ihastunut. Tuli sellainen jännä fiilis, tiedättehän. Soitinkin siitä, mutta se oli silloin ehtinyt menemään kaveriksi toiselle varsalle jo. Kuitenkin kohtalo (johon kovin uskon! :D) taisi puuttua peliin ja eipäs-juupas-mitä-jos-ajatus muuttui todeksi, kun Fanni jouduttiin lopettamaan jouluna 2011. Olin puolen vuoden sisällä joutunut laittamaan kolme omaa hevosta haudan lepoon ja yhtäkkiä olinkin hevoseton, tallissa oli vain Sohvi-tamma. (Lisää tästä hullunmyllystä voi lukea tästä) Pyhien jälkeen taisin bongata Salaman myynti-ilmoituksen uudelleen ja se oli oikeastaan jo sillä selvä sitten. Varsaa näkemättä olin jo alitajunnassa tehnyt ostopäätöksen ja ensimmäisen kuvan jälkeen olin aivan myyty. Yhtä toista varsaa katselin myös (rautiaankimo suomenhevosori), mutta se ei tuntunut niin kivalta kuin Salama. Jälkeenpäin, mitä olen nähnyt kuvia tuosta toisesta varsasta, olen vain tyytyväinen päätökseeni. :D

Shettis oli taasen pitkän haaveen toteutuma. Halusin oman pikkuponin ja sellaisiahan meillä oli parin welsh-tamman muodossa ylläpidossa pari vuotta. Halusin myös ponin, koska jouduin kohtaamaan todellisuuden arjessa: Kahta isoa hevosta en saanut liikutettua ja treenattua toivomallani tavalla, aika ei vain antanut periksi, vaikka löysinkin ihanat liikuttajat (kiitos Emmi ja Anni!) niille. Eipä sillä, kyllähän shettistäkin pitää liikuttaa, mutta se on niin näppärä ottaa narun päähän vaikkapa metsälenkille koiran kanssa, ison hevosen huumorintaju ei ihan aina riitä tällaiseen retkeilyyn. :)

Oliko värillä väliä kun hankit Salaman ja Duken?

Olin vähän ajatellut kimoa suokkia ja siksi katsoin varsoja, kun halusin samalla toteuttaa varsahaaveeni. Salaman väri on tässä ollut ihan plussaa, mukava väriläiskähän se on, vaikka jäisikin tuollaiseksi tummaksi.

Duken kohdalla värillä ei ollut väliä, kunhan on musta. :) Okei, ihan hiukan katsottiin mieheni kanssa myös kirjavia ja rautiaita, mutta lopulta ”me halutaan musta ori”-unelma toteutettiin Duken muodossa. Shettiksissä löytyi sen verran valikoimaa, että monesta hyvästä valittiin sitten se kivoin, jonka taustat olivat selvillä. Vähän oltiin niin kuin koiranpentua hankkimassa ja taitaapa tuossa ponissa pieni ripaus hauvelia ollakin!

Kuinka korkeaksi Salama kasvaa (suunnilleen)?

Salkku on nyt about 150cm, ehkä vähän jopa alle, en usko sen kasvavan ainakaan kauheasti yli 155cm. On ihan isänsä mallinen, eli minkä korkeudessa häviää, se kompensoidaan raamikkaalla rungolla (=leveydellä). Olen vallan tyytyväinen pieneen kokoon, en ole kauhean isojen hevosten ystävä. Onhan niitä kiva katsella ja sitä rataa, mutta tunnen oloni kotoisaksi näiden pienten kaverien kyydissä.

Jos poikaset olisivat ihmisiä, niin minkälaiset persoonallisuudet ne olisivat? ;) 

Salama olisi niin kuin minä: Kiihtyy nollasta sataan alle viidessä sekunnissa ja tekee paljon asioita ennen kuin ehtii miettimään niitä. Vähän hätäinen siis. ;) Magneettikenttien sojottaessa oikeassa asennossa kaikki on hyvin, elämä on ihanaa ja rentoa ja kivaa, eikä turhista asioista ole tapana murehtia. Utelias, joka paikan höylä (tai häslä) sopii myös tähän kuvaukseen hyvin. Ihmis-Salama tykkää rutiineista sekä järjestyksestä, mutta joskus hallittu kaaos sopii myös kuvaan. Myös tietynlainen dramaattisuus kuuluu asiaan ja ihmis-Salkun yleisin toteamus omistajansa tapaan voisi olla ”voi luoja”.

Duke olisi sellainen rento, mutta tunnollinen työmyyrä. Sellainen, johon voi aina luottaa ja joka on aina kiltti ja kiva. Se olisi luottoystävä ja joka tytön unelmaboyfrendi. Ihmis-Duke kurtistaa kulmiaan vain, jos ruoka on myöhässä – säännölliset ruoka-ajat ovat täsmällisen miehen peruspilareita. Järjestys ja kuri ovat tämän miehen perusperiaatteet. Duken asunto olisi sellainen ylisiisti sisustuslehtien design-kämppä.

Onko mitään mitä kumpikin pelkää/vain toinen pelkää?

Salama oli pikkuvarsana ihan ylirohkea ja mietinkin, mitä ihmettä sen kanssa tehdään, kun se ei pelkää mitään. Sitten tapahtui jotain (vain luoja yksin tietää mitä) ja varsa sai aimoannoksen itsesuojeluvaistoa jostain. Sen jälkeen se on puhissut ja puhkunut vähän kaikkea. Sitkeän siedätyksen ja ”kesytyksen”  (= lahjonnan) ansiosta rohkeus on hieman palannut. Myös ruunauksen jälkeen se oli pitkään kovin ”hukassa”, ihan kuin olisi rakentanut identiteettiään ihan uusiksi. Mutta jos pitää listata jotain, mitä se ei pelkää, niin lepattavia pressuja se rakastaa. :D Myös aurinkorasvan laitto nenään on sen suosikkipuuhaa. Niin ja matolääkkeen nieleminen, siinä saa ihan tosissaan varoa omia sormiaan.

Duke sen sijaan ei pidä matolääkkeestä ollenkaan, mutta sitä ei voi laskea peloksi. Rekkoja Duke arastelee vähän, varsinkin jos ne tulevat kovaa kohti. Muuten en keksi mitään, mitä pikkuponi pelkäisi oikeasti. Siimaleikkuriinkin se meinasi tunkea oman kärsänsä…

Lempiherkut?

Porkkanat! Ja tuore ruoho. Pitäisikö tähän laittaa Salaman kohtaan myös matolääke ja Helosan Sol? Talvella mieluinen janojuoma molemmille on höyryävän lämmin Greenline-vesi. Turkinpippureista molemmat tykkäävät myös, ovat saaneet maistaa niitäkin.

Tuleeko Dukesta raviponi?

En tiedä vielä. Minulle kovin vieras laji, mutta mitenkään mahdottomana en sitä pidä. Saa nähdä, millaisella sykkeellä maisemat rupeavat vaihtumaan ponin kärryiltä käsin tulevaisuudessa.

Duke, pallo ja hepuli kesällä 2012.

Mitkä ovat poikien hauskimmat tavat?

Salaman hauskin tapa on sen ärsyttävä iholle tunkeminen. :D Omin luvin se ei sitä tietenkään saa tehdä. Vähän tylsempi tapa sillä on kakkia ruokakuppiin, jos aamuruoka on myöhässä. Kivaa on myös se, että se kirmaa aina täyttä laukkaa portille kerjäämään huomiota, kun joku tulee kotiin tai menee talliin. Tomppa-vainaa, jonka kanssa Salamalla on pelottavan paljon yhteistä, teki samaa. Vahtikoiran vikaa. :D

Dukella hauskin tapa on sen huokailu. Jos esimerkiksi valjastaessa touhu kestää sen mielestä liian kauan, se huokaisee kuuluvasti ja katsoo sen jälkeen minua.  Myös sen iltapäivähepulit ovat ihan huippuhauskoja katsoa, poni kirmaa täysillä kenttää ympäri ja välillä nappaa suuhunsa pallon tai jonkun muun objektin.
Jokainen on varmaan nähnyt, kun koiranpentu saa hepulin, tämä on ihan samanlainen. :D

Vauva-Salkku 9kk

Miten päädyit ostamaan kaksi varsaa?

Fanni-tamman sairastellessa päätin astuttaa sen, mutta se ehti sitten sairastumaan ja se haave jäi toteuttamatta. Sen sijaan sitten päätin toteuttaa haaveen omasta varsasta ja onneksi sitten löytyikin Salama. :) Duke sitten hankittiin sille kaveriksi, pitäähän nuorukaisella olla saman ikäistä seuraa.

Onko sinulla ollut aiemmin omia hevosia?

Kyllä, omia ja ylläpitoheppoja. Omia kolme ennen näitä poikia, ylläpidossa myös kolme.

Värisuora kesällä 2011: Vasemmalta Fanni, Hennu, Tomppa.