Salkun kanssa mentiin metsän läpi uudelle asuinalueelle, joka tosiaan on tekeillä tähän meidän taakse ja osittain ympärillekin. Ihanat metsätiet (jotka ovat muuten vanhoja ratsastuspolkuja!) tulevat täyttymään tehokkailla mini-okt-tonteilla ja naapureita läjähtää takametsään selliset 260 kpl lisää. :( No, tulevan cityhevosen pitää pienestä pitäen tutustua kaikkiin maailman ihmeellisyyksiin, joten paras aika rientää ihmettelemään niitä on rauhallinen lauantai-iltapäivä.
Lenkin pituudeksi tuli 2,85 km, kesto 47min 48sek ja keskinopeus huimat 3,6 km/h. Hurjan pelottava oja ylitettiin 13,8 km/h nopeudella! :D
 |
| Metsäosuudellä rämpimässä. Tämä kuvattu n. 50m meidän takapihalta, tähän tulee ainakin joku tontti myös. |
 |
| Sähkökaappeja, värikkäitä kylttejä, kaivonkansia... Salama uskalsi juuri ja juuri hengittää! |
 |
| Sitten Se. Punainen parakki. Lopulta, pienen neuvottelun jälkeen ruuna sai ihan itse kannettua kaikki neljä jalkaansa sen äärelle. Kotiin meinasi tulla kiire... |
 |
| Tällaisia polkuja metsässä menee ristiin rastiin, vielä hetken... |
 |
| Kotia kohti. Välillä ehdittiin syömäänkin. |
Duke koitti rajojaan ihan kunnolla eilen ja päätti sitten, ettei ravaa metriäkään minun perässäni. Pienellä lahjonnalla ja kiristyksellä hienoja raviaskelia kyllä löytyi jokunen, mutta hyvin valikoidusti. Raipastakaan ei ollut apua. Pitänee kehitellä joku harhautustekniikka, onhan tässä aikaa treenata...
Poni sai vielä hetken kirmailla kentällä vapaana. Ajattelin, että otan siitä hienoja kuvia, mutta ensinnäkin Duke oli ihan sokerikuolassa (tuli siitä Likitistä) ja kauttaaltaan siis vaalean rähmän peitossa, toiseksi sillä on aika järkyttävä karva nyt. :D Asiaa ei auttanut sekään, että kameran linssi oli likainen. No, hauskaa oli silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti