Ei omena kauas puusta putoa...

Vai mitä olette mieltä?

Salkun isä 1-vuotiaana: Kuvalinkki Sukupostiin

Ja Salama itse, tosin vähän vanhempana kuin ylläolevassa vertailukuvassa: Kuvalinkki

En löytänyt mistään hyvää sivukuvaa keväältä, jossa Salkku on kuin ilmetty isänsä. Nyt se on jo vähän aikuistunut, eli vauvamaisuus on vähän jo kadonnut, mutta samoja piirteitä löytyy yhä.

Olen saanut aika paljonkin tulevasta ruunauksesta palautetta. Tiesin sitä tulevan ja alunperin koko homma pitikin pitää "suurena salaisuutena" ja kertoa asiasta vasta jälkeen... Oli miten oli, mutta ruunausajatus alkoi kypsymään jo kevättalvella, kun Salama toden teolla koetti käsittelijöidensä kärsivällisyyttä. Kilttihän se on ollut aina, ikinä ei ole ilkeää naamaa näyttänyt ihmiselle. Kotona meillä ei ole Salkun kanssa ollut mitään ongelmaa, ajoittaista pientä orastavaa "oreilua" toki, mutta koska ruunaus on edessä joka tapauksessa joskus, niin miksei hoideta sitä nyt pois päiväjärjestyksestä. Nyt on hyvin aikaa toipua siitä talvea vasten ja sitä rataa.

Orinpito ei ole ydintiedettä ja onkin varmasti ihan helppoa pikkutallissa. En halua kuitenkaan käsitellä päivittäin mitään hormonihirviötä, kun helpommallakin voisi päästä, varsinkin kun aikomuksena on joskus jopa poistua kotoa hevosen kanssa. Nuori hevonen saa ja pitääkin toki olla vähän vireä, eli mitään pystyynkuollutta tukkia tässä ei tavoitella.

Nyt vain toivotaan, että toimenpide menee hyvin ja lopputulos on toivottu, eli hevonen on vähän rauhallisempi. Jos ei, niin sitten se on voi voi ja sitten yritetään vain elää asian kanssa. ;)

Mitä sitten tulee Dukeen, niin se saa rauhassa miehistyä ja sen palleja ihmetellään sitten joskus. Sillä on vähän erilainen perusluonne ja tällä hetkellä se on siinä halinallevaiheessa, eli hän on todella kiltti aina ja ihan missä vain... :)