Salama & juoksutuksen alkeita

Tällä kertaa tulee vähän erilainen postaus, toivottavasti tästä on jollekin iloa! Olen aina pitänyt maasta käsin harjoituksia tärkeinä ja juoksutusliinan päässä kulkeminen on minusta tärkeä taito niin ponille kuin hevosellekin, jota tarvitsee aina silloin tällöin. Tänään oli poikien eka kerta kuljea liinassa meillä, vaikka tiedän kummankin kyllä tehneen tätä aikaisemminkin. :) Dukesta ei valitettavasti ole nyt kuvia ollenkaan, koska kameran muistikortti tuli näistäkin kuvista jo täyteen, enkä tohtinut tulla tyhjentämään sitä välissä. 

Tavoite: Harjoitella ensimmäistä kertaa juoksutuksen alkeita eli miten kulkea liinassa. Lopputuloksena sopivan kuuliainen varsa, joka saa vähän vihiä koko touhusta.

Suunnitelma: Saada varsan keskittyminen pysymään ihmisessä 101% ja saada se kulkemaan jokunen kierros rennosti pienellä ympyrällä molempiin suuntiin. Lyhyt treeni, kesto kokonaisuudessaan max. 10min. Hepalle päälle suitset kuolaimineen ja liina deltalla kiinni. Itselle kypärä päähän, hanskat käteen ja raippa varmuuden vuoksi mukaan.

Toteutus: Varsa, joka ei ikinä ole kiljunut kaverin perään, teki sen tänään ensimmäistä kertaa. Siispä, alkuun jokunen kierros kävelyä kentällä, pysähdyksiä ja käännöksiä. Sen jälkeen ensin oikeaan suuntaan pari kierrosta n. 2m pituisen narun päässä, varsan eleitä tarkkaillen. Kun näytti siltä, ettei se aiokaan latoa ihmistä päin ja poistua paikalta, annoin hetkeksi vähän pidempää narua. Salkulle oli vaikeaa ymmärtää, että ihmistä ei nyt seurata, mutta ymmärsi kyllä yskän kulkea omalla uralla pienen neuvottelun jälkeen. Vasen kierros oli vaikeampi, siihen suuntaan jutskattiin vähän kauemmin - erityisesti portin kohdalla. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, lopuksi vielä yksi näyttelyposeeraus ja käynti- ja raviliikkeet kolmiolla. Sen jälkeen kierros pihan ympäri ja talliin moikkaamaan Dukea. Salkku oli lopuksi ihan rento ja mukava, tavoite saavutettu siis. :)

Alkuposeeraus.

Kiljuhanhi.

Sievää käyntiä.

Tässä keskustellaan, että mentäisikö vai ei ja vielä mahdollisesti, että mihin suuntaan...

Molemmat keskittyvät.

Tässä varsa saa vuolaita kehuja, kun malttaa rentoutua ja laskea pään alas.

Siihen onkin hyvä lopettaa - lopuksi Salkku saa omasta mielestään parhaan palkinnon, eli "tutin" suuhun. 

Kerrottakoon tähän loppuun vielä se, että Duke toimi samoissa treeneissä kuin kello. Duke on kyllä niin mainio poni, esittää välillä vähän karskia ja kovaa jätkää, mutta ihmisten kanssa se on hyvinkin nöyrä ja nopea oppimaan, vaikka poteekin melkoista orastavaa murrosikää nyt. Salamakin on kiltti, mutta vähän erilainen kuitenkin, enemmänkin sellainen fiksu jäärä, perus-suomenhevonen siis. :D