Voi naula

Saanko vähän valittaa pienestä ja turhasta?

Tänään alkoi pitkästä aikaa kolmen päivän vapaat ja mitenkäs ne muuten kannattaakaan aloittaa, kuin astumalla naulaan! Mitään sen tarkempia detaljeja en tästä tapaturmasta jaksa kertoa, mutta olin siivoamassa poikien mökistä remppakamoja pois ja ajatuksissani astuin laudan päälle, jossa törrötti tikkusuora naula. Se upposi iloisesti mukavan äänitehosteen kanssa crocsin, villasukan ja päkiän läpi tökäten luuhun asti. Tietty.

Ensimmäisenä tuli kiukku, että en pääse kävelemään. Toisena tuli se ahaa-elämys, etten ehkä pysty esittämään Salkkua sunnuntaina mätsärissä. Kolmantena havahduin siihen mukavaan verenvuotoon ja kipuun. :D Tuoreessa muistissa oli parin vuoden takainen vastaava tapaturma, kun astelin iloisesti vanhaan ja ruosteiseen naulaan nykyisen pesupaikan kohdilla - silloin se pahuksen naula meni jalkapöydän läpi ja sen seurauksena meni tajukin. Muistan vain havahtuneeni siihen, että Niko kantaa minut kotisohvalle ja seuraavaksi soitankin päivystykseen, koska jäykkäkouristusrokote oli silloin mennyt juuri vanhaksi. Siitä on nyt ehkä kolme vuotta, joten en sykähdä nyt minnekään kinttuni kanssa.

Loistavan ensiavun (kiitos minä, tietty) jälkeen kyhnötin sohvalla pari tuntia kiukkua purkaen ja sen jälkeen tein tallihommat loppuun yksijalkaisena. Kävin myös kaupassa, jumantsukka on vaikeaa tuo kytkimen painaminen. Ehkä tässä on muitakin murheita, kuin varsan esittäminen ylihuomisen huomenna.