Tervetuloa ihana arki

Tänään oli sadepäivä. Minulla oli myös aamuvuoro, eli tällä kertaa lähdin töihin klo 6.30. Heposet pääsivät ulos klo 6.15 rauhallisina hyvin levätyn yön jälkeen. Siivosin siinä oikein aamutuimaan karsinatkin, kun oli niin kivaa ja ihanaa, kun pojat ovat taas kotona. Ne jäivät tyytyväisen oloisina mutustamaan ruohoa ruohotarhaan.

Aamu käynnistyi hitaasti, mutta varmasti. Aamun kotikäynnit sujuivat ihanan sutjakkaasti, töissä oli kivaa ja sitä rataa. Yhtäkkiä oma puhelimeni soi klo 8.40, iso-Duken omistaja soittaa. Siinä kohtaa niskakarvat nousevat jo pystyyn, tämä ei välttämättä ole hyvä asia.

Ei se ollutkaan. "Teidän Duke on täällä meidän pihassa." Anteeksi mitä?!

Kyllä, siellä se oli. Ihan oikeasti. Salamasta ei tässä kohtaa mitään näköhavaintoa. Voin kertoa, että pientä paniikkia pukkasi, hyvin monestakin syystä. Pikkuponin oli bongannut parikin ihmistä juoksemasta keskellä maantietä, jonka varrella siis asumme. Naapurin isäntä oli yrittänyt jahdata sitä ja saanutkin sen lopulta teljettyä naapurin pihaan, palkintona tästä Duke oli upottanut hampaansakin viattoman pelastajansa nahkaan, pieni riiviö kun on...

Karkurin pakoreitti. © KS

Duke pääsi kotiin iso-Duken omistajan hellässä huomassa ja siellä Salamakin odotteli kiltisti tarhassa, vaikka aidassa oli hevosen mentävä reikä. Paikallaan olivat ainoastaan ylälanka ja ylin lauta. Pikkumusta oli jyrännyt tiensä läpi alalaudan läpi, siinä se lauta törötti kiltisti maassa, myös alalangat olivat pitkin poikin maassa. Ihan kiva. Hevoset "pääsivät" talliin aamupäiväksi, sain onnekseni delegoitua ihanat Katjan ja Annin katsastamaan varsuleiden vointia päivän aikana.

Kun vihdoin pääsin kotiin, iskin sähköt päälle ja testasin uudelleen sähköpaimenen virrat. Eilen taistelin sen kanssa, enkä ehtinyt ennen pimeää viikatoimaan kaikkia rikkaruohoja pois, mutta virta silti kiersi ihan OK. Tänään vedin aidanaluset oikein kunnolla paljaiksi siimaleikkurilla, korjasin vauriot ja viritin vielä kaksi lankaa lisää edellisten lisäksi - nyt hepojen aidassa on ylälanka, lauta, välilanka, lauta + sähkölanka, alalanka ja alalangan alalanka, eli yhteensä kuusi kerrosta lankaa. Huvittavinta onkin, että ne eivät ole sitä varten, että hevonen karkaisi, vaan sen ponin takia... Meiltä ei ole ikinä karannut aitojen läpi ketään, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Tomppa kävi karkuteillä välillä, kun se avasi itse portin lukon, mutta sitä ei nyt lasketa. ;)

Katsotaan nyt, mitä kivaa huominen tuo tullessaan...

Tässä uusin "viritys", vedin laidunlangat väliaikaisesti tuohon keskelle ja alimman laudan kohdalle.
Jos poni vielä haluaa nojata lautaan, niin siitä pitäisi saada ihan kivat näpsyt...
Ajattelin laittaa myöhemmin keskelle köyden (kuten kentälläkin) ja alimman laudan kohdalle leveän talvilangan.