Voi pojat

Ohjelmatoimiston täti eli minä olen järjestänyt tällä viikolla varsoilleni ihan supertylsää ohjelmaa, nimittäin näyttelytreenejä - kahtena päivänä peräkkäin jopa. Lähinnä on etsitty sopivaa talutinta ja tietenkin rutiinia touhuamiseen, kummankin kanssa.

Eilen tulessa oli ensin Salama. Kentällä oli sininen kavaletti, joka oli luonnollisesti erittäin vakava asia. Sapelihammastiikeriä muistuttava tikku maassa oli pahinta, mitä koko universumi sillä hetkellä voi tarjota. Mitä on tapahtunut sille ylirohkealle pikkuvarsalle, joka imeskeli sähkölankoja, jyräsi vähän isommatkin kaverit eikä pelännyt mitään..? Ilmeisesti se on saanut jostain aimoannoksen itsesuojeluvaistoa suoraan suoneen. :D

Tarjosin sille tutustumistarjouksena rapsutuksia ja reippaita kehuja puomin ylityksestä ja sen jälkeen homma sujui kuin tanssi. Silläkin on monta tarkoitusta, mutta tällä kertaa valssattiin raviaskelein yhtä tahtia sievästi rinnakkain. Ainut vain, että kahdella ketjulla varustettu nahkanaru oli ihan supersurkea valinta taluttimeksi, ketjut eksyivät Pojun suuhun ja niillä oli kiva sitten iskeä viatonta taluttajaa päin...

Duke sai myös suitset pitkästä aikaa päähänsä. Pikkumusta oli kuolaimista sitä mieltä, että ne voisi vaikka niellä tai hävittää muuten vain äärettömiin. Ravia ei poni tahtonut esittää sitten millään, kunnes hoksasin kokeilla raippaa apuna. Johan sieltä löytyi mallikas liidokas ravi - vitsit meidän poni liikkuu hienosti! :)

Tänään oli ekana vuorossa Duke. Päässä suitset ja naruna puolikas ohja. Juu, se saa nyt luvan vastata näyttelyhihnaa paremman puutteessa... Poni toimi kuin kello ja pääsikin todella vähällä tänään. Se seisoi nätisti ja ravasi upeasti. Saa nähdä mikä on päivän kunto sunnuntaina... Onko ponipuvun sisällä Hänen Hieno Korkeutensa vai joku nimetön Karju, joka nyt sattui vain eksymään meidän traikkuun... ;)

Salaman kanssa menikin sitten pidempi tovi, kun päätettiin sitten ekaa kertaa ottaa vähän "yhteen". Uhmaikää pukkaa ja orhi päätti ensimmäisen kerran, jos vaikka koittaisi poistua paikalta ilman taluttajaa. Keskustelimme päivän polttavista jonkin aikaa tehden väistöharjoituksia ja siinä sivussa tepsuteltiin käynnissä ja ravissa kolmiolla. Jokusen kerran muuan suomenhevonen yritti koittaa päästä niskan päälle, mutta lopuksi yhteinen sävel jälleen löytyi. Oli vissiin vähän tylsää tehdä samoja juttuja peräkkäisinä päivinä, ei voi tietää.

Kerrottakoon nyt täällä blogissakin, että varasin Salamalle ruunasajan maanantaina. Kyllä, se on edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, joten miksei hoideta sitä jo nyt alta pois. Poju menee 15.10. klinikalle ja pääsee seuraavana päivänä pois, jos kaikki menee hyvin. Duke saa siis rauhassa olla se musta ori, ainakin vielä jonkin aikaa. :)

Salkku murjotti saatuaan kuulla ruunausaikeista.