Tänään Salaman IAD-diagnoosi varmistui. Hyvin paska juttu, mutta suunnitelma keuhkovian kesyttämiseksi on tehty ja aloitettu.
Tänään laukkasin maastossa monen kuukauden jälkeen omalla hevosellani. Enkä vain yhtä pätkää, vaan kolme. Voittajafiilis kaikkien polvihässäköiden ja muiden tyhmien takaiskujen jälkeen!
Tämä on kai sitä arjen tasapainoilua.
Moi
VastaaPoistaIhan syvältä nämä iänikuiset vaivat teillä, mutta minkäs teet, muuta kun hoidat!
Ne lyhyetkin hetket ja pätkät kun kuitenkin sillä omalla hevosellasi pääset tekemään, laukkaamaan turvallisesti maastossa tai mitä tahansa, ovat kyllä niin isoja iloja että ei sitä oikein voi sanoin kuvailla! Sen voimalla jaksaa kyllä pitkään, ja välillä harmittaa kun kotona ei oikein ymmärretä sitä hehkutusta (ainakaan meidän isäntä ei jaksa kuunnella mun hekumointia juuri tällaisen onnistumisen jälkeen) ja hymyn määrää!
Onneksi toiset hevosihmiset pystyvät samaistumaan tähän onnen tunteeseen, tuo teidän kuva on kyllä tunnetta täynnä!
Sari
Kiitos Sari kommentistasi!
PoistaKyllähän tuo polkupyörän kanssa mukaan pakotettu isäntä oli pikkasen kysymysmerkkinä, kun leijuin laukkamaaston jälkeen koko illan. ;) Ei ehkä käsitä kans, miten iso merkitys tuolla retkellä oli jonkun pääkopalle.
Salama on aika ketkun näköinen tuossa kuvassa, voiko enää enempää itseltään näyttää?! :D Onneksi suoritti eilen kiltisti, mitä nyt pari lintua sai sen polvet notkahtamaan jokusen kerran. Pahuksen linnut. :D
Joskus jalkavaivojenne yhteydessä pohdin että hevosta ei pidä ahtaa liian pieneen tilaan Teilläkin kaikki on niin siistiä ja nättiä ja ponikoossa toimivaa, mutta sellaiset omaehtoiset laukkabaanat tarhassa ja kentällä on mahdoton toteuttaa ja nuorten hevosten keuhkot olisivat sitä vaatineet. Kestävät nivelet, jänteet ja keuhkot rakennetaan varsa ja nuoruusvuosien sopivalla mutta säännöllisellä rasituksella.
VastaaPoistaTsempit kuitenkin ja toivotaan että taudin kanssa on sopuisa elää.
Oletko käynyt täällä, kun noin hyvin tunnut tietävän tyyliin metrimäärät? Jos olet, niin tule toki ihan nimen ja kasvojen kanssa jutskaamaan livenä. ;)
PoistaEn ymmärrä tätä vainoamista tallitilojani kohtaan. Hevosilla on mukavat (ja asialliset) puitteet ja sillä selvä. Kooltaan passelit hevosmäärän (ja kokoon) nähden. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni. ;)
Ja muistutan / kertaan jälleen, että tämä ja kaverinsa on elänyt vieroituksen jälkeen paljon pihatossa. Kesäisin ovat olleet usean hehtaarin laitumella ja talvellakin koko tarhan alalla (jossa mahtuu kyllä tekemään vaikka millaisia laukkavetoja) kelien mukaan. MUTTA ikävä kyllä tällä on yhdessä jalassa "valuvika" (otj kinner, kuvattu ekan kerran 2-vuotiaana) ja sen yhteydessä havaittu tapaturmaperäinen hankkarivamma molemmissa takajaloissa. Sille altistava tekijä on huono kintereen rakenne, mutta myös kesän 2013 karkureissulla oli vaikutuksensa. Sen jälkeen piti nuori hevonen pitää vuoden vajaan vuoden täydessä levossa ja kaikki rallittelu piti saada minimiin.
Sen jälkeen on ollut kaikenlaisia kasvukipuja, jotka ovat vaatineet enemmän tai vähemmän malttia, lepoa ja nyt viimeisimpänä liikuntaa.
Moni muukin nuori kilpahevoseksi aiottu hevonen on kokenut saman kohtalon kuin Salama: Isona eläimenä ne ovat tapaturma-alttiita, asuivat ne sitten pumpulikäärössä tai mutapellossa, valvottuina tai unohdettuina ladon taa.
Ja mitä tulee tähän IAD:hen, niin kannattaa tutustua sen syntymekanismiin. Toivon, että pärjäillään sen kanssa, on täällä tähänkin asti selvitty vaikka ja mistä. ;)
Pitkästä aikaa meni tälläkin lukijalla herne nenään toisen anonyymin kommentista, uskomatonta... Jos ei muuta keksitä, niin sitten tontin koko on pielessä?! Mutta hei, ajattele positiivisesti, jos täytyy kaivaa noin pikkuasioita, niin hevosenpidon täytyy silloin olla jo aika kohdillaan. ;)
PoistaKuvasta tulee itsellekin hyvä fiilis, välittyy tunnelma kyllä hyvin. :) Tsemppiä IAD:in kanssa, vaikka onkin ikävä diagnoosi, niin silti mielenkiintoista tutustua itselle vieraiseen aiheeseen näin blogin kautta! Se on juuri se vertaistuki, jonka takia itsekin tulee hevosblogeja luettua ja siksi arvostankin rehellisyyttä & asioiden kertomista suoraan niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kiitos siis rehellisestä blogista ja tsemppiä ei-niin-kivojen anonyymien kanssa! :)
No joo, totta tuokin. ;) Aina jostain pitää nipottaa. Kukaan ei ole täydellinen ja meilläkin on puutteemme, mutta hevoseni hoidan mielestäni ihan kelvollisesti. Tässä on välillä käyty pitkiäkin keskusteluja eläinlääkärin kanssa ja vähän lohdutti tohtorin sanomana se, ettei Salama olisi välttämättä näin hyvässä kunnossa näillä vaivoilla, ellei sitä hoidettaisi niin hyvin.
PoistaItseasiassa itsekin tutustuin tähän IAD:hen ekan kerran blogin (Takaisin Lähtöruutuun) kautta. Salama oli samoihin aikoihin yskähdellyt ekan kerran, kunnes tuo vaiva hävisi ekan kerran omia aikojaan pari vuotta sitten. Mietin siinä, että onneksi selvittiin säikähdyksellä, kunnes sitten vuosi myöhemmin eli viime talvena ja nyt tänä kesänä osui täyspotti käsiin. Salama yskähteli viimeksi kunnolla maaliskuussa, jolloin se tähystettiin ja bakteeri-infektiota ei löytynyt, joten sillä epäiltiin silloin jotain virusperäistä juttua. Sitten se oli pitkään täysin oireeton, kunnes nyt kuivimman kauden aikaan yskähteli jonkun muutaman hassun kerran. Mieli oli kuitenkin kirkas ja se on kulkenut koko kesän paremmin kuin hyvin. Ei ole hengitysvaikeuksia tai hengenahdistusta, ei pumppaavia kylkiä tai muutakaan sellaista. Päällisin puolin tuota IAD:tä ei siis olisi ikänä voinut tälle kuvitella! Vasta tähystyksessä ja trakealimanäytteen perusteella voitiin tehdä lopullinen diagnoosi. Ei siis ihme, että tuo vaiva on tavallista yleisempi, kaikilta sitä ei vain tutkita. Moni tyytyy siihen, että polle yskähtelee joskus ja sillä selvä.
Tässäkin tapauksessa harmittaa eniten se, että pieleen meni, vaikka kuinka pyrin viemään hevosen ajoissa hoitoon. Sitkeässä tuo talven tauti oli ja tuo viikkoja kestänyt mystinen bakteeritulehdus oli yksi kurjimmista vaivoista, mitä kohdalle on osunut.
Turha ottaa onkeensa näistä netin kaikkitietävistä täydellisyyksistä. Kaikki vaan ei synny kultalusikka suussa mitä hevosenpitoon tulee, ja voi, olen yksi meistä joten tiedän mistä puhun! ;) Ainakin netin välityksellä saa varsin asiallisen kuvan sinun hevosenpidostasi (tiloista myös). Kateus, se on paha, varsinkin hevospiireissä!! :D Se on "jännä" miten toisten hevoset "aina sairastaa" ja aina on sitä ja tätä kremppaa.. Ja sitten on niiden muiden terveet hevoset joilla ei ole ikinä mitään.. Olen pistänyt merkille, että nämä alati sairaat on niitä joita tutkitaan/käytetään klinikalla/hoidetaan säännöllisesti ja nämä aina terveet näkee ell vain rokotuksen tmv. yhteydessä. Yksikin kerran totesi minulle, et "teidän hevosilla on kyllä aina jotain"... Jep, varmaan kun niihin ongelmakohtiin puututaan ja mielellään hoidetaan ennalta jos vain mahdollista. Mutta se siitä avautumisesta! Mukavaa kedän jatkoa ja tsempit teille! Teet kaikkesi hevostesi eteen eikä kukaan voi enempää edes vaatia! :) :) terv. Positiivari anonyymi
VastaaPoistaNo näinhän se menee. Ja olen itse huomannut sen, että ne "kenellä ei koskaan ole mitään" onkin oikeasti vaikka ja mitä. Moni kakku päältä kaunis... ;) Sitä pidetään jotenkin tabuna, että kertoo näistä asioista avoimesti. Itse olen ainakin saanut paljon vertaistukea juuri blogien kautta, kun samojen ongelmien kanssa painivia onkin enempi. Paljon on myös tullut yksäreitä ja sähköposteja aiheesta, mikä on mielestäni varsin mukavaa! Samalla tullut tehtyä uusia tuttavuuksiakin. :)
PoistaEi meidän talli enää uutuuttaan kiillä, eikä siellä ole kultaisia salpoja tai hopeisia ruokakuppeja, mutta kyllä parin pullapollen (ai joo, tuo toinen onkin jo jalostusori...) elellä. Oma tupa, oma lupa ja oma koti kullan kallis.
Kiitos kommentistasi! Mukavaa kesää sinnekin... :)
Minua aina vähän hymyilyttää, kun paiskotaan mielipiteitä siitä, miten (nuorilla) hevosilla pitäisi olla tilaa laukkailla ja spurttailla hyvällä pohjalla kavereiden kanssa ja ratsastajan kanssa toki myös. Niin missä tallissa tällä seudulla, jossa me asumme, sellaiset olot nyt sitten olisi tarjolla? Hyväilmainen talli, laadukkaat rehut (esim. Salamalle erityisen tärkeää), kokopäivätarhaus sopuisien hevosten kanssa, mahdollisuus kesällä pihattotyyppiseen asumiseen, ne hyväpohjaiset valtavat tarhat, laitumet ja laukkamaastot. Kun ilmeisesti mikään kilometrin pätkä ei riitä, vaan latua pitäisi riittää kilometritolkulla. Jos tuollaista olisi tarjolla edes 50 km säteellä, olisin minäkin tehnyt oman tallin sijaan ehkä ratkaisun sinne viemisestä. En sano, etteikö jossakin päin Suomea tällaista ehkä ole, mutta täällä seuduin ei minun mielestäni ole. Jossakin paikassa joku asia on hyvin, mutta joku toinen huonosti. Kompromisseja on siis pakko tehdä. En usko, että esim. Salamalle näiltä seuduilta löytyisi kokonaisuuden kannalta muuta kuin huonompia ratkaisuja kuin sinun oma paikkasi, vaikka tarha/kenttä isompia olisikin. Teillähän niitä laukkamaastojakin näyttää olevan. Tuskin sen hevosen keuhkot tietävät, onko siinä laukkapätkällä käännytty vaikka ympäri ja vedetty samaa pätkää pari kertaa, jos se pätkä nyt kuitenkin jonkinpituinen on.
VastaaPoistaNiinpä. Ihan heti en tältä seudulta kelpuuta kuin pari tallia, jonne voisin omani viedä, jos olisi pakko. Niissäkin omat kompromissinsä ja useimmiten liittyvät *tittidii* tarhan tai ulkoilualueen kokoon. Et sikäli lystikästä, että oma 20x30m kenttä + tarhanpääty ristitään tyyliin pahimmaksi mahdolliseksi paikaksi pitää hevosia! :D Kyllä minunkin unelmieni paikassa tarha olisi valtava ja monimuotoinen, mutta sen toteutuksesta puuttuu vielä jokunen euro valuuttaa.
PoistaOmassa pihassani saan hoitaa ja tehdä asioita sen hyvinvoinnin eteen ihan itse, mikä on tässä kohtaa ihan ok. Hankkarivammojen kanssa painineena ne kylmäykset 6-8 kertaa päivässä eivät ihan olisi toteutuneet, jos polle olisi asunut jossain kauempana, ihan esimerkkinä siis. Eikä se sitten olisi oma, jos asuisi jossain kaukana. Mutta kuten olen sanonut, en ole korvaamaton: Joku muukin varmasti osaisi hoitaa tämän, jos haluaisin. Tällä hetkellä en halua.
Mutta joo, pikkasen karkasi alkuperäisestä tämä. Maastolaukat x3 olivat kantava voima vielä seuraavanakin päivänä!