Voihan keltainen neste

Kun yksi mäki selätetään, hyppää eteen toinen mokoma. Tai ainakin joku sellaisen siihen kippaa.

Me ollaan oltu vähän kusessa tässä. Siis kirjaimellisesti. Aina tuo kiiltokuvakylkinen Salama on ollut hyvä juomaan, mutta nyt viime päivinä homma on räjähtänyt käsiin. Perjantaina se pissasi monta kertaa ennen ratsastusta. Tarhakatoksen turvepatja on litimärkä, tarhassa on myös paljon pissalammikoita. Eilen ennen lenkkiä, lenkillä ja lenkin jälkeen se pissasi yhteensä kahdeksan kertaa. Tänään vastaavassa ajassa se pissasi kuusi kertaa. Eikä puhuta virtsaamisvaikeuksista, vaan pissaa riittää ja suihku on vallan pirtsakka. Pissa ei haise eikä näytä muutenkaan mitenkään oudolta. Hevonen itse on elämänsä vedossa, harvinaisen kiva ollakseen kuitenkin Salama. Vedenkulutus itsessään on pysynyt entisellään (30-40l/vrk), lisäksi kippojen kanssa on kiva leikkiä.

Ensitöikseni metsästin ruunasta pissanäytteen. Ei kukko käskien laula, mutta tunnin sinnikkään yrityksen ja kaikkien vippaskonstien jälkeen sain saaliin. Tuo saalis osoittautui klinikalla tuntia myöhemmin oikein hienoksi pissaksi, jossa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin, oikein mallikelpoinen kippo keltaista nestettä.

Uskokaa tai älkää, mutta syy koko episodiin löytynee ihan toisesta päästä hevosta - ainakin kovin toivon niin. Ensi viikolla hampaat katsotaan oikein skoopilla läpi ja tarvittaessa röntgenkuvataan hampaiden juuria. Nyt just oireet ja seuraukset tuntuvat paikallistuvan nimittäin tuonne ruoansulatuselimistön alkupäähän, joita Ruuna Reipas sitten pyrkii lievittämään juomalla vettä. Lopun voikin jokainen päätellä sitten itse.

Operaatio rakennekuva Pilkusta. No, kuvaan osui joku muukin mustis.

PS. Arvatkaa mitä: Maastoilin tänään. Sitä mieli ja sielu todella kaipasi! Viime kerralla kävi nimittäin näin ja sen jälkeen tulikin pari muuttujaa hajonneen polven kera, eikä selkään ollut pitkään aikaan mitään asiaa kuin tutuissa ja turvallisissa puitteissa. Kylläpä oli mukavaa!