(Perus)ratsastusajatuksia

Kun joistain perusasioista luistaa, näkyvät ongelmakohdat heti yllättävissä tilanteissa, kuten maastossa tai vaikkapa maapuomitreeneissä. Hevonen valuu vinoksi, ei reagoi ja on tiettyjä apuja vasten.

Pakko sanoa tähän väliin, että kiitos hajonneelle polvelleni (joka muuten voi sen verran hyvin, ettei leikkuriin tarvinnut joutua!), että lopulta keksin ja löysin Salamalle sopivan ratsuttajan! Elina on antanut aina hieman kotiläksyjä ja itse olen taas ihminen, joka saa motivaatiota tällaisista: On "pakko" näyttää ja harjoitella, kun on jokin selkeä tähtäin edessä. Tässä tapauksessa hevosen kouluttaminen johdonmukaisesti. Itsekseni ratsastaessa näemmä tyydyin suoritukseen, joka on vähän sinne päin. Toisin sanoen olen liian kiltti.

Pohje ja reagointi, kiitos

Salama on ollut aina luvattoman hidas pohkeelle. Oikeastaan se tietää kyllä, mitä jalka meinaa, mutta reagointi siihen on luokkaa "ehkä huomenna" tai "joo joo, kohta, katson nämä maisemat ensin". Kun olen oikeastaan yksin ratsastanut sitä sileällä, olen vain jotenkin tyytynyt tähän. Voi murua, kun se yrittää silti. Ja lässynlää.

Viime viikkoina olen keskittynyt oikein kovin pohjeapuihin ja käyttänyt jalkaa harkitusti ja suunnitelmallisesti. Jos apu ei mene kerrasta perille, käytän raippaa. Kun toivottu reaktio tulee, pohje irtoaa kyljestä välittömästi vähän ylikorostetustikin. Joka ratsastuskerta homma paranee, tosin joka kerta ihan aluksi on käytävä sama keskustelu päivän politiikasta: Onks tälläkin kertaa pakko?

Siirtymisiä

Paljon siirtymisiä: Varkain tulee treenattua sitä pohjetta ja jumpattua takaosaa. Jo alkuverkkaan kuuluu paljon pysähdyksiä sekä siirtymisiä askellajista toiseen. Verryttyään tulee siirtymisiä tehtyä myös käynnin ja ravin sisällä. Käynnissä homma sujuu, mutta ravissa Salama pistää herkästi sellaisen touhotusvaihteen päälle. Suosikkiharjoitukseni on tehdä kolmikaarisen kiemurauran sisällä kaikenlaisia siirtymisiä. Kun pohkeen saa aidosti läpi, löytyy ravi pysähdyksestäkin.

Pohkeenväistöjä

Rakastan väistöjä. Salaman mielestä ne olivat alkuun tosi vaikeita, kun kroppa ei vaan totellut: Se hämääntyi välillä jopa niin, ettei enää osannut liikkua eteen eikä taakse.

Nyt käyntiväistöissä on jo haitaria ja väistön jyrkkyyttä voi molempiin suuntiin säädellä. Väistöissä huomaa, miten oikea takajalka on tämän heikoin lenkki: Vasemmalle väistättäessä etuosa helposti karkaa ja takaosa jää, mutta tämäkin homma on korjaantunut nopeasti. Tällöin helpotan tehtävää niin, että otan väliin muutaman askeleen käyntiä suoraan.

Pohkeenväistöjen lisäksi olen omatoimisesti ottanut pieniä pätkiä avotaivutusta uralla, esim. kulman jälkeen muutaman askeleen verran. Jälleen olen keskittynyt siihen, että pohje menee nopeasti läpi.

Laukkaa

Ai että, laukkaharjoitukset ne vasta kivoja onkin! Varsinkin, kun laukka ja nostot paranevat kerta kerralta. Kotiläksynä on ollut, että maastossa laukkaillaan ja tätä on jo muutaman kerran harrastettu. Maastossa eteenpäinpyrkimys on hyvä, joten laukat nousevat helposti.

Kotikentällä eteenpäinpyrkimys on tätä nykyä myös paljon parempi, kunhan kentällä ei käydä liian usein. Pienellä kotikentällämme olen keskittynyt lähinnä nostoihin ja siihen, että laukka tippuu raville ratsastajan pyynnöstä. Käynnistä laukka ei ihan vielä nouse, mutta se on ihan hilkulla jo. Ravista laukat saa nousemaan jo missä kohtaa kenttää tahansa, molemmissa suunnissa. Laukannostot ovat itselleni ehkä vaikein juttu ajoituksen kannalta, mutta esim. käynnissä Salama tarjoaa "jo jotain laukan tapaista" ja ravissa laukka nousee 1-2 reippaamman raviaskeleen jälkeen.

Eilen laukat pysyivät yllä parin ison keskiympyrän verran molempiin suuntiin! Pystyin myös ekan kerran istumaan kunnolla alas ja vaikuttamaan laukkaan! Hämmentävää, miten nopeaa kehitys sitten on, kun se vaan on. Laukka ei enää myöskään hermostuta Salamaa, vaan se on yksi juttu muiden joukossa, kuten pitääkin.

Vappuna aloitettiin Elinan kanssa ja kahdessa kuukaudessa Salaman ratsastettavuus on parantunut aivan huimasti! Ei sitä toisinaan enää edes tunnista samaksi ratsuksi kuin aiemmin.

Tänään treenailtiin toistaiseksi viimeistä kertaa Elinan luona: Nyt Salama saa jäädä ansaitulle kevyemmälle jaksolle ainakin heinäkuun ajaksi. Elokuussa jatketaan taas treenejä Elinan kanssa! Kotona otetaan tämä aika rennosti ja treenaillaan, jos siltä tuntuu. Pääasiassa maastoillaan ja annetaan hevosen ottaa iisimmin.