Myötämäessä

Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun kaikki vaan sujuu. Itsestäänselvyys, joka ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

Olet ensin vuosia paininut asioiden kanssa: Hevonen on ollut hankala, sen lisäksi se  mokoma on vielä sairastellutkin paljon. On ollut hetkiä, kun on pelottanut kuljettaa sitä. On ollut hetkiä, jolloin on pelottanut laukata sen kanssa. On ollut hetkiä, ettei mistään yksinkertaisesti tunnu tulevan mitään. En kuitenkaan kuulu niihin, jotka jäävät hengailemaan ongelmien kanssa ja yritä elää niiden kanssa. Kaikkeen on aina jokin muukin ratkaisu.

Kieltämättä parina viime vuonna hevostelu on ollut kyllä mukavaa ja elämäni palo ja valo, mutta pääasiassa silti yhtä taistelua. Hassua, eikö? Tämän kevään omat kolhut ja loukkaantumiset veivät hetkeksi ratsastusmotivaation, mutta ehkä se herää henkiin vielä. Ainakin toimenpiteet sen herättämiseksi on jo aloitettu!

Nyt kaikki siis vain sujuu. Siitä on outoa kirjoittaa tänne, koska niin asioiden pitäisikin mennä. Salamasta on tullut sattumalta tallimme kiltein ja sinänsä luotettavin peli. Ei se oikeasti mikään umpikiltti ole, mutta koska se tiedetään ja tunnetaan, ei mitään tyhmää sen kanssa tule tehtyä.

Mitäs muuta meille kuuluu? Pilkku eli Canna's Franco 3vee on kotiutunut plantaasillemme hyvin. Se on hyvin kiltti, utelias ja sillä on tippa samaa rohkeutta kuin Dukellakin oli. Salamasta se tykkää kovin ja "isoveljen" kainaloon on kiva mennä. Välillä ne innostuvat leikkimään kuten Salama ja Duke aikanaan! Pilkku on varsin ihastuttava poni siis ja itselleni täytyy kovin hokea sitä, että se on vain lainassa. Piste. Vai pilkku...

Sampan suunnilta soraääniä ei myöskään ole kuulunut.. Pikkuori syö ja valvoo välillä tammojaan. Ei hullumpi diili.

Salama on viime päivinä urheillut myös paljon. Ikävä kyllä paljon ilman minua, sillä kaiken kivan kukkuraksi aloitin kesälomani keuhkoputkentulehduksella. Sunnuntaina viedessämme Samppaa Euraan tiputimme Salaman Elinan luo "päivähoitoon" ja sinne tuo pläsipää jäi, rauhassa syömään heiniä tarhaan ja seukkaamaan uusien kavereiden kanssa. Hakiessamme sitä se hirnui kuuluvasti ja hörisi traikulle, eli ilmeisesti kotiinkin oli ihan kivaa tulla.

Ratsastustreenit olivat sinä päivänä sujuneet hienosti, laukannostot kahdeksikolla ravin kautta vaihtaen olivat sujuneet kuin vanhalta tekijältä! Jestas, sehän on pian jo vallan pätevä!

Eilen maastoiltiin. Kykenin jo kävelemään rauhakseen perässä, joten Anni kyytiin ja metsään. Salama oli suht lunki ja itseasiassa vain kerran jouduin ottamaan ohjasta kiinni, ettei ruuna lähde lentoon yhdessä mörkökohdassa. Se on paljon se!

Kaksi juttua kuitenkin ihmetyttää. Salama keksi vetäistä eilen kielen kuolaimen päälle. Kouluratsulle hyvin ei-toivottava piirre! En tiedä onko suussa vielä jotain hässäkkää (viimeiset hampaat vaihtuvat ja yhdessä poskihampaassa on jonkinlainen lohkeama) vai oliko se silkka vahinko. Mitään ryöstämis- tai karkausajatuksia sillä ei ollut, vaan lähinnä se oli sen näköinen, että auttakaa nyt samperi joku tämä kieli pois täältä... Kävi myös mielessä, pitäisikö kuolainta välillä vaihtaa - olen lykännyt tälle tuon saman Sprengerin kolmipalan neljä vuotta sitten ja sillä on sitten onnellisesti menty. Tilasin nyt kokeiluun Visionin 14mm paksuisen sylinterikuolaimen, josko siis vaihtamalla paranisi. Tässä muuten tuore eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma aiheesta, lue ainakin tiivistelmä sivulta 2.

Toinen juttu mikä pisti harmittamaan oli se, että kuluneella viikolla kuulin Salaman yskähtävän jokusen kerran. Sateita ei ollut näkynyt viikkoihin, kenttä pölisee ja siitepölyä on paikat valtoimenaan, joten tätä keskiviikon ja torstain kesämyrskyä odotin kuin kuuta nousevaa. Saa nähdä, miten käy, kun sade huuhtoo vähän paikkoja. Taidan silti kilauttaa eläinlääkärille: Suunnitelmissa oli maalis-huhtikuussa, että kokeillaan tarvittaessa allergialääkitystä (esim. Heinix), kun yskähtely selvästi sopii siitepölykauteen. Oireet kuitenkin väistyivät silloin, joten lääkekokeilu jäi. Toinen vaihtoehto olisi astmalääke inhalaation muodossa, mutta eläinlääkärin mielestä Salama ei henkisesti kestä sihahtavaa inhalaattoria - totesin siihen, että se lienee tässä kohtaa melko helppo ongelma ratkaista, jos vain porkkanoita riittää! Salama on siis päästään hieman herkkä kaveri, jonka ovat kaikki sitä hoitaneet huomanneet.

Kävi myös mielessä, että kaksi edellämainittua harmitusta voisivat liittyä jopa toisiinsa, mutta katsellaan nyt. Heppa kuitenkin liikkuu mielellään ja on pirteä muuten.

Tällainen on Pilkku. Ei ainakaan mikään arkajalka. ;)