Jos Salama saisi sanoa, inhoaisi se minussa sitä, että toisinaan (tahattomasti tosin) apuni ratsastaaessa ja ohjasajaessa ovat ristiriitaisia. Sellaista se ei voi sietää ja reagoikin aina isosti, jos esimerkiksi kaasu ja jarru hirttävät yhtäaikaa päälle ilman suomiruunan ymmärtämää loogisuutta. Tämä onkin asia, jota on pitänyt paljon harjoitella: Suunta on aina eteen, eikä liikaa saisi ajatella. Ohjat käteen ja latua, ei mummoilua. Mummoilla aina murtuukin lonkat.
Ihan kauheasti Salama ei vielä osaa, mutta pikkuriikkisen sen haitari on venynyt ja se on oppinut uusia sointuja. Löytyy askel pari väistöä, avoa, sulkua ja rehellinen asetus. Tällä hetkellä se on todella reipas - painotan sanaa todella, joten sen ratsastettavuus on samalla parempi, samalla huonompi.
Tänään meillä oli ohjelmassa ohjasajoa. Viimeksi Salami oli ohjasajossa todella tuhma ja toimimaton. Niin käy joskus, kun joku on vinossa. Sillä kertaa oli keuhkoputki ummessa. Kantapään kautta olen oppinut, että jyystää ei saa, vaan pieni paussi huonon kerran jälkeen on tälle hevoselle ihan okei. Niin nytkin: Vauhtia oli, mutta Ruuna Reipas oli äärimmäisen toimiva. Ihan hämmentävän hyvä. Oliko kukaan näkemässä tai kuvaamassa? Ei, mutta uskokaa huviksenne.
Ja mikä meni putkeen? Kaikki. Nollasin ajatukseni, heitin murheet ja stressit paskalavalle, toivoin kierukkavikaisen polveni kestävän (sain torstaina tietää...) ja lähdin baanalle ihanan hevoseni kanssa. Nautin siitä, että hevonen toimi, oli positiivinen ja paikoitellen huikean laadukas, vaikka karvainen ja pullea onkin. Jos hetkellisesti vartaloni näytti toista ja ulko-ohja toista, tarjosi hevonen jotain väistöä ilman sen suurempia kilareita. Hepalla piisasi kyllä intoa, mutta turhat pökköenergit saatiin pääasiassa kohdistettua työntekoon. Hämmentävän ihanaa!
PS. Työpaikan kehitysristeilyllä teimme DISC-minianalyysit itsestämme. Sain vastaukseksi D-tyypin. Luulen, että Salama olisi aika samanlainen. :D
 |
| Kevätsukkula. |
Tänään meillä oli ohjelmassa ohjasajoa. Viimeksi Salami oli ohjasajossa todella tuhma ja toimimaton. Niin käy joskus, kun joku on vinossa. Sillä kertaa oli keuhkoputki ummessa. Kantapään kautta olen oppinut, että jyystää ei saa, vaan pieni paussi huonon kerran jälkeen on tälle hevoselle ihan okei. Niin nytkin: Vauhtia oli, mutta Ruuna Reipas oli äärimmäisen toimiva. Ihan hämmentävän hyvä. Oliko kukaan näkemässä tai kuvaamassa? Ei, mutta uskokaa huviksenne.
Ja mikä meni putkeen? Kaikki. Nollasin ajatukseni, heitin murheet ja stressit paskalavalle, toivoin kierukkavikaisen polveni kestävän (sain torstaina tietää...) ja lähdin baanalle ihanan hevoseni kanssa. Nautin siitä, että hevonen toimi, oli positiivinen ja paikoitellen huikean laadukas, vaikka karvainen ja pullea onkin. Jos hetkellisesti vartaloni näytti toista ja ulko-ohja toista, tarjosi hevonen jotain väistöä ilman sen suurempia kilareita. Hepalla piisasi kyllä intoa, mutta turhat pökköenergit saatiin pääasiassa kohdistettua työntekoon. Hämmentävän ihanaa!
PS. Työpaikan kehitysristeilyllä teimme DISC-minianalyysit itsestämme. Sain vastaukseksi D-tyypin. Luulen, että Salama olisi aika samanlainen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti