perjantai 4. maaliskuuta 2016

Q & A

Keittiönikkunaview.
Kiitos kivoista kysymyksistä: Tässä vastaukset taannoiseen kysymyspostaukseen, olkaa hyvä! Kuvituskuvina muun muassa räpsyjä maaliskuun ekalta päivältä, kun maailmanmatkaaja-Canon saapui vihdoinkin kotiin. Se toimii taas. ;)

Iso ja pieni, pieni ja iso.
Haaveiletko vielä kisaamisesta jossain lajissa, joko Salaman tai ponin/ponien kanssa?! 
Mitä suunnitelmia sinulla on Sampan ja Salaman varalle? (Kisoja tms) 
Mitkä ovat Sampan tulevaisuuden suunnitelmat?
Jos kaikki menisi ihan nappiin ja pääsisit kisaamaan jollain poneistasi, mitä kisaisit?

Minkä optimisti sille vielä mahtaa, että pikkukisat houkuttelevat silti vielä? ;) Salama tosin peilaa niin vahvasti minun tunteitani, etten huikean kisajännitykseni kanssa uskalla varmaan ikinä kisata sillä. Tosin kävi niinkin villi idea mielessä, että mitä jos sen kanssa kävisi esim. shettisten käyttöluokissa (ohjasajo) joskus, olisi varmaan aika näky! Koulukisoissa Salama olisi kiva nähdä joskus. Jos tähdet pysyvät puolella, menee sillä ensin joku muu ja sen jälkeen vasta minä. Tässä nyt paljon Salaman pyrstösulkia katselleena, siitä olisi tullut tosi kiva valjakkohevonen.

Sampan kanssa kaikki ovet ovat vielä avoinna. Käyttöluokat ja valjakkopuoli kiinnostavat edelleen, ehkä jopa enemmän kuin pelkät näyttelyluokat. Toki olisi myös kivaa, että maailmaan syntyisi tulevaisuudessa paljon pikku-Samppoja.Sampan eduksi sanottakoon, että se on rakenteeltaan aika virheetön, liikkuu kivasti ja on kooltaan kompakti (97cm) eli ei ole liian iso eikä pieni. Sillä on myös mielenkiintoinen suku niin käyttöön kuin näyttöönkin.

Entäs Sampan tulevaisuuden suunnitelmat? 

Samppa on nöyrä, mutta hyvin herkkä poni, jonka kanssa on vielä menty ihan fiilispohjalla eteenpäin. Samppa on vielä vähän sellainen pieni linnunpoika, joka ei ole vielä uskaltanut täysin lähteä lentämään omilla siivillään. Siksi sen kanssa on oltu erityisen varovaisia, ettei sen motivaatio tehdä ihmisen kanssa töitä kärsi. Sille tapahtui ajo-opetuspaikassa aikanaan kurjia asioita, jotka jättivät pitkäksi aikaa korjattavaa lähinnä henkiselle puolelle. Tosin pakko sanoa, 1. maaliskuuta 2016 klo 14 jotain tapahtui se, mitä olen kauan odottanut: Salamalla ei ollut mitään asiaa Sampan herkkukasalle! Vuosi siis meni, että tämä kaivattu itsevarmuus otti ja palasi.

Ohjasajossa se on koko ajan parempi ja toimivampi (= rennompi), joten ehkä jonain päivänä se on vallan pätevä valjakkoponi? Ehkä syksyllä tai ensi keväänä ajetaan sitten jo enemmän. Maastossa Samppa on rohkea ja varma menijä, joten se puoli tuskin tuottaa ongelmia.

Milloin kisaamaan?

Sitten kun Lotosta tulee 7 oikein. Todennäköisyys päästä treenaamaan Salaman kanssa kunnolla tuntuu yhtä suurelta... Mutta eihän sitä tiedä, ehkä loppukesästä, ehkä ensi vuonna?

Salamakin leikkii taas.
Operaatio Jappeloup?! Mitä odotettavissa?! 

Ehkä tällä plantaasilla kirmaa parin vuoden päästä pieni musta ori? ;) Jappeloup tai Jappeliisa (juuei!), sen näkee sitten!

Oletko miettinyt, että teettäisit Sampalla varsan?

Kyllä. ;) Yksi itselle ja jos Samppa pääsee kirjoihin ja kansiin, on se varmasti käytettävissä vieraillekin shettistammoille. Tätä kirjoittaessa asiassa on toki pari muttaa vielä matkassa.

Salama jumpalla 5/15
Minkä tasoinen Salama on ratsastuksessa?

Tuhma. Ai niin, se ei ole tavoiteltava taso... He C, jos vaaleanpunaiset lasit päässä sitä katsoo. Laukkatyöskentely verottaa: Vaikka laukka on kiva ja ilmava, on polle vielä hyvin, hyvin raaka. Ja vino. Kinner(patti)riesa ei lainkaan ole auttanut tässä laukka-asiassa.

Jos / kun se on kesällä kunnossa, olen suunnitellut vieväni sen ratsutukseen. Saisi tuhmuudet pois, minä kun olen sille liian kiltti ja liian tuttu. Joskus tekee niille kultipuppeleillekin hyvää olla yksi muista ja joutua hommiin ihan niin, että joutuu käyttämään itseään. Ongelmia tuottaa vain sopivan paikan löytäminen, mutta sopivia kohteita kartoitan koko ajan. Toki jos sopiva kuski löytyy kotiin, pysytään kotona. Senkin osalta homma on työn alla.

Salama 1.3.2016
Parhaat poniloimet?

Nyt tuli paha! Pienille poneille on huonosti laadukkaita loimia, jotka istuvat oikeasti hyvin. Bucas sopii joillekin, oma suosikkini Horseware on taas mitoittanut valtaosan loimista tosi hassusti ja eivät täten sovi shettikselle oikein mitenkään. Itseasiassa parhaat 95- ja 105-senttiset loimet olen ostanut Börjesiltä. Näistä edellämainituista löytyykin Sampan käytössä olevat sisä- ja ulkopompat. Bucaksen miinukseksi sanottakoon uusi etukiinnitys, joka on mielestäni liian monimutkainen. Onneksi loimet voi pääsääntöisesti kuitenkin pujoittaa pään yli, joten solkia ei tarvitse joka kerta availla.

Paras heppatarvikemerkki?

Horseware tuli ekana mieleen. Jos katson varustehuonettani, niin Eskadron on myös hyvin edustettu. Yleensä näillä sitten pärjääkin. Pitkästä aikaa löysin Hollannista Carr & Day & Martinin jouhienselvitysainetta, joka on ihan huikea tuote omassa kastissaan.

Reino tammikuun auringossa.
Onko Reino mennyt kaupaksi jo? 

Reino lähti uuteen kotiin helmikuun puolivälissä. :)

Mitä tekisit heppojen kanssa juuri nyt jos saisit tehdä ihan mitä vain? (ja kaikki olisi mahdollista)

Jos Eurojackpotista pamahtaisi päävoitto, ostaisin kaikki ympärillä näkyvät pellot. ;) Olisi maneesi ja pihatot ja laitumet ja omat heinäpellot. Salama olisi terve ja treenaisi jonkun pron kanssa kohti 6v. kasvattajakisaa. Se olisi hoikka ja lihaksikas. Sampalla olisi hienot valjakkoajovermeet ja valmentautuisin sillä säännöllisesti. Kuljetuskalusto olisi sellainen, että kyytiin sopisi kaikki kerralla eli heppa, pari ponia ja valjakkosysteemit.

Ja sitten tiputus todellisuuteen. Haaveilu olikin hauskaa tuon minuutin! Rento maastolenkki ratsain olisi kiva juttu just nyt.

Taskuratsia.
Mikä on parasta nuorissa hevosissa / mikä niissä viehättää?

Parasta nuorissa on se, ettei niillä ole vielä luurankoja kaapissa. Kurjinta on katsoa hevosta, joka on kiertänyt omistajalta toiselle vuosia ja jokin mättää, vaikka tekisit mitä temppuja hevosen eteen. Jos hevosen historian tuntisi, voisi ratkaisu ongelmaan löytyä helpommin.

En myöskään koskaan kyllästy ihailemaan varsojen ja nuorten elämäniloista asennetta ja niiden leikkejä ja touhuja.

Ponisi päivärytmi? 

Aamulla ulos ja illalla sisään... :) Tarhassa viettävät 12-16h per päivä, riippuen vähän keleistä. Kesällä sitten yötä päivää ulkona, jos ja kun ötökät eivät liiaksi kiusaa. Koska teen itse vuorotyötä, vaihtelevat päivät paljonkin sisällöltään. Esimerkkejä niistä voi lukea esim. tästä postauksesta.

Mikä on mielestäsi kivoin ja huonoin puoli heppailussa?

Aika kuluu kuin siivillä, mutta samalla se on toki huono puoli. Rahasta en viitsi edes mainita... Kivointa on se, miten hevoset pakottavat elämään hetkessä ja loppupeleissä antavat paljon, vaikka harrastuksena ja elämäntapana ne eivät ehkä ole kaikista kevyin ja helpoin juttu.


Miten pihattomökin lattia on toiminut?

Hyvin! Samppa tykkää köllötellä ihan paljaallakin matolla eli ainakin ponin mieleen se on. Salamaa en ole vielä pelkällä matolla nähnyt maaten. Matot ovat pysyneet paikoillaan nätisti ja muutenkin ihan toimivalta vaikuttaa tuo ratkaisu.

Mitä Samppa ja Salama syövät tällä hetkellä?

Samppa saa tällä hetkellä noin kilon St Hippolytin Natur Mysli Soloa, noin 1,5 kg sinimailashaketta ja paria muuta lisistä. Sampan sapuskat toki jaetaan kolmeen ruokintakertaan per päivä, kerralla ei pieni poni noin paljoa jaksa syödä.

Salama saa reilun kourallisen sinimailashaketta ja kivennäiset sekä Suppleaze Gold-lisäravinnetta. Kivennäisenä meillä on melkein pysyvästi Formula 4 Feet. Porkkanoita toki molemmat saavat vielä aina silloin tällöin. Ne varmaan näkevät minut kävelevänä porkkanana. :) Heinää nämä syövät käytännössä vapaasti, nyt kaksistaan ruuasta ei ole kilpailua, joten verkot voi täyttää vain kerran vuorokaudessa. Yöksi molemmat saavat sitten "normaalimäärän" heinää karsinoihin.


Oletko ajatellut, että jos jompi kumpi kuolisi, niin ottaisitko uuden ponin tai hevosen?

Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että jos Salama heittäisi lusikkansa nurkkaan, tulisi isoakin isompi suru ja talli olisi ehkä parempi tyhjentää kokonaan. Ehkä pysyvästi, ehkä ei. Toisaalta ei saisi koskaan sanoa ei koskaan. Esimerkiksi kivoja shettiksiä on tämän maan päällä paljon. ;) Saattaisin siis hyvinkin jatkaa ponien kanssa, jos sikseen tulisi.

Jos jotain hevosharrastus on opettanut, niin sen, että tänään olet huipulla ja huomenna ehkä montun reunalla. Liikaa ei sovi suunnitella.

Mikä on hämmästyttävintä, mitä hevosesi on tehnyt? 

Salaman vahtikoirapalvelu on aika jees: Se hirnuu, kun pihaan tulee joku tuttu auto. :D

Duke tarjosi meille myös monta maailman ihmeellisintä juttua. En tiedä, osaavatko ponit lukea ajatuksia, mutta tuolla pikkukikkaralla oli joku spesiaalitaito sellaiseen. Tässä on yksi esimerkki aiheesta ja tässä toinen. Myös tämä kävelevä kavalettipala sai verenpaineen kohoamaan hetkellisesti ihan liikaa. En edelleenkään ole muuten hyväksynyt pikku-Deen poismenoa, se oli sen verran kova paikka.

Tompan kanssa muistan melkein jokaisen ratsastamani esteradan. Se oli hienoa, kun alla oleva hevonen tiesi miten homma hoidetaan. Jos ja kun sen sai radalle asti (se riehui verryttelyissä), muuttui koko hevosen olemus ja sitten muuten mentiin. Neuvoa ei kannattanut, suunnan sentään sai näyttää.


Entä sovellatko aina positiivista vahvistamista opettaessasi nuorelle hevoselle jotain, ja jos niin teet, onko helppo olla johdonmukainen metodissa (ja jättää rankaisematta väärästä käytöksestä)?

Yleensä meillä uusiin asioihin tutustutaan herkkupalkalla ja siihen yhdistetään kehusana, joka on omilla hevosillani kokonaan eri sana varmuuden vuoksi. Johdonmukaisuus tässä metodissa on vaikeinta, kuten melkein missä vain koulutuksellisessa asiassa, oli metodi sitten tämä tai tuo. Ahneen yksilön kanssa saa olla tarkkana, ettei homma mene pelkäksi namijahdiksi. Pienten temppujen opetteleminen on hauskaa vaihtelua vakavaan arkeen, hevosetkin ovat ihan innoissaan aina mukana. Perusjuttuja eli ihan tavallista maastakäsittelyä harrastan ihan yhtälailla myös tarvittaessa. Ihmisen tila on tärkeä, oli narun päässä mikä vain hevoseläin.

Salama on sellainen hevonen, joka on uusia asioita kohtaan todella epäluuloinen ja mielellään poistuisi paikalta vauhdilla. Tämä on tietty ominaisuus, joka ei ratsain ole kovinkaan tavoiteltava juttu. Olen opettanut sen olemaan aloillaan ja katsomaan pelottavia juttuja rauhassa, joskus ihan turpaetäisyydeltäkin, jos se on mahdollista. Positiivinen vahviste on tässä toiminut hyvin. Kun hevonen menee hiljaa, pysyvät myös sen aivot ja täten ajatus mukana.

Salama on muuten oppinut ottamaan kuolaimet pienen herkun kanssa. Nykyään se aloittaa kuolaimien jahtaamisen jo siinä vaiheessa, kun selvitän remmejä ja ohjia sen vieressä. Tallin käytävällä on myös koristeena vanhat länget, joissa roikkuu vanhat ruosteiset nivelkuolaimet. Salama koittaa niitäkin pyydystää suuhunsa. :)


Onko hepoilla tietty viikko-ohjelma?
Miten usein hevosesi liikkuu? 
Kuinka usein ratsastat?

Varsinaista viikko-ohjelmaa ei ole, koska työni on hyvin vaihtelevaa (2-vuorotyö) ja sen mukaan suunnittelen liikutukset 1-2 viikoksi kerrallaan. Yleensä liikutan yhden per päivä, koska aina vuorokauden tunnit eivät yksinkertaisesti riitä. Vapaapäivinä liikkuvat sitten kaikki kynnelle kykenevät ainakin jollain tapaa.

Paras rotu?

Tuleeko vastaus jollekin yllätyksenä? Suomenhevonen ja shetlanninponi! Suokeissa parasta on niiden piilevä herkkyys, ne vaativat omistajaltaan joskus erityisiä hevosmiestaitoja ja shettiksissä parasta on niiden monikäyttöisyys. Pieni viisas poni, jolla on erityisen monta hyödyllistä käyttökohdetta.


Ja sitten se arvontaosuus: Googlen syövereistä kaivettu arvontakone oli asiasta tätä mieltä, että heinäkuutio lähtee Riikalle (riikka.k_95[a]luukku.com). Saat sähköpostia lähipäivinä!

6 kommenttia:

  1. Oi että, kivat vastaukset! Kävin kurkkaamassa noi postaukset, ja ihan pakko sanoa; meinasin kuolla nauruun. Varsinkin se jalkajuttu oli kyllä sellainen että...!:)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Ma voisin vinkata sulle yhtä ratsuttajaa jos kiinnostaa? Oletan että sulla ja mulla on melko samanlaiset arvot mitä hevosten opettamiseen tulee, siksi julkean tällaista ehdottaa ;) S.postilla toki kun kukkaan tahdo julkisesti huudella mittään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä s-postia (m4rtzu@gmail.com), olen avoin melkein kaikille ehdotuksille. :)

      Poista
  3. Ohhoh, minäkö voitin? Mieletön juttu! :)

    VastaaPoista