keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ihanan kamala ohjasajo


Ohjasajo on meillä nykyään varsin suosittu liikutusmuoto. Nuoret oppivat tekemään ihmisten kanssa hommia, luottamus paranee ja hevosen näkee liikkeessä ihan uudesta perspektiivistä. Kun taidot karttuvat niin kuskilla kuin hummallakin, on ohjasajo tehokasta jumppaa molemmille osapuolille.

Ennen ohjasajo oli itselleni lähinnä kävelyä hevosen perässä niin, että kädessä oli kaksi ohjaa. Tomppa-vainaa kulki paljon juoksutettuna kahdella ohjalla ja se oli selvästi Hollannin aikoinaan työskennellyt niin, koska se oli varsin hyvä ohjasajaa. Laitettiinpa sille kerran vanhoilla päivillään kärryt peräänkin, eikä se sanonut aisoista mitään. Ties vaikkapa se olisi ollut entisessä elämässään valjakkohevonen tai ainakin ajolle perusteellisesti opetettu.


Lähetin Salaman pari talvea sitten valjakkokuskille "käytöskouluun". Se oli ehkä elämäni parhaimpia päätöksiä sen hevosen kanssa: Ruuna Reipas oppi sairaslomansa ohella yhden työskentelytavan lisää ja itse opin lyhyessä ajassa enemmän uusia juttua kuin kykenin edes vastaanottamaan. Sen jälkeen ohjasajo on jäänyt viikko-ohjelmaan ihan pysyvästi jokaisen hepan kohdalla. 

Shettiksille ohjasajo on varsin näppärä laji ja niille onkin olemassa omia käyttöluokkakisoja kyseisessä lajissa. Ponit ovat yleensä suht helppoja ja nöyriä, lisäksi ne eivät liiku niin kauhean kovaa, joten hitaampikin kuski pysyy ohjien kanssa mukana. Ohjasajon periaatteina ovat ihan samat jutut kuin kouluratsastuksessa eli tavoitteena on rento, suora ja tahdikas kuolaimeen tukeutuva hevonen tai poni.


Vaikka hevoseen ei ohjasajaen voida vaikuttaa pohje- ja painoavuin niin kuin selästä käsin, on ohjasajo silti pilkuntarkkaa hommaa. Ihmisen vartalon paine ja paikka määrää paljon: Sillä voidaan jarruttaa, väistättää ja pyytää vauhtia, kuten painoavuilla selästä käsin. Pitkällä ajopiiskalla on myös paikkansa ohjasajossa, se toimii ikään kuin pohkeen tilalla.

Ohjat voi kiinnittää myös monella eri tavalla. Omista Salamalla laitetaan sisäohja aina kuolainrenkaan kautta silan puolivälin tienoille kiinni, jolloin koko hevosen voi tarpeen tullen pyöräyttää ihmisen ympäri juoksutusliinamaisesti. Ulko-ohja taas kulkee normaalisti silan ohjasrenkaan läpi ajurin käteen. Tällä systeemillä ohjien paikkaa toki pitää suuntaa vaihtaessa muuttaa, mutta turvallisuusnäkökulmasta tämä on paras ja tarkin ratkaisu. Poneilla olen pitänyt ohjia perinteisellä tavalla niin, että ohjat kulkevat kuolainrenkaasta silan läpi suoraan ajurin käteen. Mitä alemmas ohjat kiinnittää, sitä matalampaan muotoon turpa hakeutuu.


Ennen ohjasajoharjoitusten alkamista hommaan tarvitaan hieman varusteita. Ajurille hyvät jalkineet ajopiiskan kera ovat lähes pakolliset, käsineet ja turvakypärä vähintään suositeltavia. Hevoselle puetaan suitset, suojat tarpeen mukaan sekä ohjasajovyö (tässä jutussa mainittu myös silana) häntäremmin kera sekä ohjasajo-ohjat. Itse pidän eniten 12m pitkistä kangasohjista, mutta jotkut vannovat painavampien nahkaohjien nimeen. Makuasia, oman suosikin löytää kokeilemalla. Ensihätään ohjiksi käy toki myös kaksi juoksutusliinaa, kunhan ne mahtuvat kulkemaan ohjaslenkkien läpi. Tavalliset ajo-ohjat ovat yleensä aivan liian lyhyet tähän puuhaan.

Ohjasajovyöksi käy yhtä hyvin ravi- tai valjakkovaljaiden sila, ellei erilliseen ohjasajovyöhön halua investoida. Ohjasajovöitä (tai juoksutusvöitä) löytyy markkinoilta pilvin pimein nylonista nahkaisiin. Mitä enemmän vyössä on kiinnitysmahdollisuuksia ohjille, sitä monikäyttöisempi se on. Erilliset ohjasrenkaat eivät ole siis välttämättömät, kunhan ohjat muuten liukuvat renkaissa. Häntäremmi on aika must, koska vyö valuu muuten melko varmasti kainaloihin.


Ennen harjoitusten alkamista kannattaa harjoitella ihan vaan pitkien ohjien käsittelyä, se voi alkuun nimittäin olla yllättävänkin hankalaa!

Meillä nuorisolle riittää, että ne kulkevat ohjasajen rennosti ja kuuliaisesti kaikissa askellajeissa. Myöhemmin esimerkiksi kärryt ovat helppo lisätä perään, kun avut ovat jo valmiiksi tutut. Lisäksi tulevaa ratsukoulutusta ohjasajo pohjustaa hyvin: Heppa oppii kulkemaan yksin ihan ekana ilman taluttajan turvaa ja se tottuu muutenkin kuuntelemaan apuja. Jos ja kun homma toimii niin kuin pitääkin, otetaan repertuaariin maaastakäsin väistöt ja erilaiset taivutukset.



Kun poni pelittää aitojen sisäpuolella, voidaan lähteä ohjasajaen myös maastoon tai lisätä kentälle vaikkapa puomeja tai kavaletteja. Myös valjakkoajosta tuttuja estetyyppejä voi hyvin ohjasajaen harjoitella. Nuo vasta hupia ovatkin. :)

Jos lajista innostuu, suosittelen lämpimästi kääntymään esimerkiksi valjakkokuskin puoleen lisäoppien toivossa. Hauskaa puuhaa, mutta ei ihan niin helppoa kuin nopeasti ajateltuna luulisi.


Kuvissa Samppa 2vee ja Raisa ohjasajoharkoissa 7.10.2015.

6 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus aiheesta johon vasta oikeastaan olen tutustumassa. Oletko opettanut jostain käskysanasta askellajit vai kuinka? Ja mistä olet omat ohjasi hankkinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjista: Börjesiltä löytyy halvimmat (ja ihan kelvolliset) nahkaohjat tähän hommaan, sieltä ostin myös omat kangasohjani. :) (jotka pääiasiassa Salamalla käytössä) Niissä on alkuosa nyöriä, joten ne sopivat hyvin silaan kuin silaan. Tämän postauksen kuvissa ohjina on ponien biothanesta tehdyt ajo-ohjat, jotka ovat siis heppakokoiset valjakkovaljassetin mukana tulleet ohjat.

      Liikkeelle lähdetään meillä aina merkistä kintereeseen eli vauhtia pyydän niin kauan kunnes oikea askellaji löytyy. :) Laukka nostetaan raippamerkistä pehvan päälle. Lisänä vielä ääniavut eli maiskutus ja selvät käynti-, ravi-, laukka-käskyt.

      Poista