keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Slow (ihan vaan pieni ote ratsastuspäiväkirjastani)


Kun hevosensa kaivaa kesken sen aamupäiväunien satuloitavaksi, voi joskus kokea ihan toisenlaisia elämyksiä.

Tänään eilisen tahattoman kaahaamisen (ei siitä sen enempää) vastakkaisena teemana oli hitaus.


Vanhalla Tomppa-hevosellani oli myös kinnerpatit ja lisänä vielä etupäässä nivelvaivaa. Se vaati aina pitkän verkan ja vertyi parhaiten hitaalla, mutta aktiivisella työskentelyllä. Se piti sisällään siirtymisiä askellajin sisällä, pysähdyksiä, peruutuksia, väistöjä ja taivutuksia. Nyt oli aika - pitkälti Minin sunnuntaisen tunnin jälkeen - koittaa samoja harjoituksia tämänkin hepan kanssa. Helpotettuna toki, mutta sinne päin siis.

Jotenkin olen antanut Salaman viime aikoina vaan löntystää pitkin ohjin eteenpäin etupainoisena maneesilanana. Sikäli ristiriitaista, kun itse hevonen omaa kivan ratsutyypin sekä kivan kaulan, joten täten sen olisi helppo kulkea ns. oikeinpäin ihan muuten vaankin. Jälleen vastoin vilpitöntä ajatustani, olen oikein tukenut Salaman aikeita välttää takajalkojen käyttöä ja antanut sen röhnöttää etujalkojensa päällä. Siihen päälle vielä kipittävä tahti raviin, niin ei ihme, että takajalat unohtuvat talliin ja alakaula sen kuin pullistuu.

Uuden oppiminen ja sisäistäminen vaatii aina aikaa. Sen lisäksi on syytä huomioida nuoren kunnottomuus - ne pienet onnistuneet pätkät ovat armotonta jyystöä tärkeämpiä nyt. On toisinaan jopa taitoa vaativa juttu huomata ne hyvät pätkät!

Alkuverkkana muistuttelin Ruuna Reippaalle maastakäsin pohjeapujen merkitystä. Kevyt naputus raipalla satulavyön taakse ja kun ruuna otti askeleen sivuun, lakkasi paine luonnollisesti samantien. Vahvistaakseni reaktiota käytin myös naksutinideologiaa tässä, se kun saa tämän ihan innostumaan. Sama harjoitus tehtiin vielä lyhyesti selästä. Kouluratsastuksen tulee olla hauskaa ja näkkileipäkauppa saa tämän ihan eri asenteella liikkeelle.


Alkukäyntien jälkeen aloitin pitkillä sivuilla tekemään Minin neuvomia "avon alkeita" käynnissä: Pieni lantion kääntö sisään ja hevosen kroppa suoristui jo siitä. Vasemmassa kierroksessa tuli takaosaa siirtää voimakkaammin sivulle raipan avulla, banaani kun ei ihan herkästi suoristu. Ravia otin ihan muutaman kierroksen per suunta, lähinnä mielenvirkistykseksi. Oli ilo huomata, miten vasen kierros luonnistui jo paremmin, hevonen ei ollut enää niin vino kuin esimerkiksi viikko sitten. Vauhdin tuli olla just vähän vähemmän mitä hevonen tarjosi: Siitä päivän teema eli hitaus. Minin sanoja lainaten: Ensin pitää osata mennä hiljaa, jotta tasapaino kehittyy.

Koko ratsastuspätkän ajan keskityin siihen, että Salaman kaula pysyy ylhäällä ja täten ratsu kantaa rintarankansa paremmin. Siinä itselläni auttaa se mielikuva, että ajattelen lapoja ylös. Näin pysyn itsekin satulassa paremmin enkä könötä eteen niin paljoa. Itse hevonenkin on aika ajoin näin jo todella kevyt. Toki helppoa se ei tälle ole: Kintereitään se säästelee ja se sille vielä tietyllä tasolla sallittakoon. Siksi ratsastankin nyt oikeastaan vain 1-2 kertaa viikossa ja niistä maksimissaan kerran kentällä. Muuten tehdään sitten jotain muuta: Talutellaan, ohjasajetaan tai leikitään ponileikkejä. ;)


Loppuverkat tehtiin tuttuun tapaan metsässä ja pihalla, Salama olikin tänään poikkeuksellisesti itse rauhallisuus sielläkin. Liekö vielä unessa...

PS. En ole tainnutkaan esitellä vielä tätä täällä! Taru oli salakavalasti lainannut vähän Ruuna Reippaan häntäjouhia ja tässä lopputulos:

6 kommenttia:

  1. Ihana koru! :) Hyvältä kuulostaa teidän treenit!

    VastaaPoista
  2. Kiitos näistä valmennuskertomuksista yms. Mie sain ahaa-elämyksen Ripen kanssa tänäaamuna, kun testasin siihen samoja neuvoja. Ensin pitäisi opetella menemään hiljaa ja keskittyä.... Ja miten vaikeaa se on meille kahdelle kiireiselle taivaanrannanmaalarille. :D Ja tuo avo-ajatus; Papparaisen harhaileva takamus löysi heti paikkansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin mielestäni olisi kivaa mennä vallan kovaa, mutta ikävä kyllä se ei korvaa sitä puuttuvaa tasapainoa eikä olemattomia lihaksia, joita nuorella ei vaan vielä ole... :D Mini selitti hyvin ymmärrettävästi tämän, vihdoin itsekin tajusin... :) Kivaa, että näistä on ollut teillekin hyötyä!

      Poista
  3. Hei!
    Muistelisin että tilasit joskus Salamalle Horsewaren hierovat kylmäyssuojat ulkomailta. Muistatko vielä mistä nettikaupasta ja oliko hinta huokeampi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin punta oli tosi halpa, nythän sen kurssi on aika epäsuotuisa euroon nähden eli tällä hetkellä vaikeampaa löytää edullisemmin mitään. :( En muista verkkokauppaa, mutta aika varmasti se oli silloin Hope Valley Saddlery. :)

      Poista